Päätös tulee lääkärin määräyksestä. Veren sokeriarvot ovat kovasti kohollaan eikä peruna ole terveellinen tähän tautiin, sillä peruna muuttuu sokeriksi eikä siinä ole juurikaan vitamiineja - paitsi uudessa perunassa. Omatkin uudet perunat ovat jo kasvamassa, joten tähän on hyvä päättää perunablogin tämä osuus ja melkein kaiken kokeilemisen arvoisen sainkin kevään aikana tehtyä. Syksyllä teen vielä muutaman ruoan Perunherkku -kirjasta. Kilojakin tuon kokeilun aikana kertyi muutama liikaa, joita nyt yritän karsia kevyemmällä ruokavaliolla. Rehellisesti sanottuna näistä kiloista ei ole syyttäminen yksin perunaa sillä annoskoot olisin voinut itse valita.
Uusia perunoita on syöty sekä Timoa, joka ei maistunut miltään sekä torilta ostettuja Siiklejä, jotka olivat maukkaita. Sitä, mitä omasta maasta tulee jää maistettavaksi.
Uusienperunoiden ja sillin kanssa tein herkullisen kermaviilikastikkeen, jonka ohje on tässä.
Purkki (kevyt) kermaviiliä
Iso kourallinen basilikasilppua
Maun mukaan valkosipulin puristettuja kynsiä
Tuoretta kurkkua tosi pieniksi kuutioiksi leikattuna
vähän suolaa ja myllystä rouhittua mustaa pippuria.
Sekoita aineet keskenään ja nauti!
27.6.2010
13.5.2010
Egyptiläiset uudet perunat
Viikot kuluvat ja vauhti vain kiihtyy. Viimeksi olen kirjoittanut 10.4., joten kuukausi on tuhrautunut jonnekin. 17.4. olimme Sirpalla ja Ristolla syömässä ja tarjolla oli mukaeltua moussakkaa, muistaakseni ilman perunaa.
24.4. Olin Ukun ja Sepon kanssa Siurossa hakemassa vihdoinkin unelmieni ruokapöydän 200 x 100 cm - soikea. Unelmat kaatuivat, kun pöytä oli homeen peittämä mutta rankan hionnan ja mattalakkauksen jälkeen siitä tuli juuri unelmieni kaltainen, jonka ympärillä syöttää kevyesti tusinankin nälkäisiä ihmisiä. Illalla Uku ja Päivi olivat syömässä ja tarjolla oli myös perunan puolikkaita uunissa paistettuina. Vappuaaton 30.4. olinkin sitten Aunuksessa enkä syönyt siellä ainuttakaan perunaa 3-4 päivän aikana. Meno- ja paluumatkalla söin Venäjän puolella ranskalaiset, jotka ovat siellä kuten kaikki muukin, niin paljon parempia.
8.5. tekikin mieli jo uunikalaa ja vasta sunnuntaina 9.5. = äitienpäivä, söimme egyptiläisiä uusia perunoita, jotka eivät olleet vetisiä eivätkä pahoja. 15.5. lauantain vietän Kiiran kanssa kummi-tyttöni Maaren vieraana Islannissa ja tuskin syömme perunaa, kun tarjolla on hapanhaita ja hummerikeittoa.
24.4. Olin Ukun ja Sepon kanssa Siurossa hakemassa vihdoinkin unelmieni ruokapöydän 200 x 100 cm - soikea. Unelmat kaatuivat, kun pöytä oli homeen peittämä mutta rankan hionnan ja mattalakkauksen jälkeen siitä tuli juuri unelmieni kaltainen, jonka ympärillä syöttää kevyesti tusinankin nälkäisiä ihmisiä. Illalla Uku ja Päivi olivat syömässä ja tarjolla oli myös perunan puolikkaita uunissa paistettuina. Vappuaaton 30.4. olinkin sitten Aunuksessa enkä syönyt siellä ainuttakaan perunaa 3-4 päivän aikana. Meno- ja paluumatkalla söin Venäjän puolella ranskalaiset, jotka ovat siellä kuten kaikki muukin, niin paljon parempia.
8.5. tekikin mieli jo uunikalaa ja vasta sunnuntaina 9.5. = äitienpäivä, söimme egyptiläisiä uusia perunoita, jotka eivät olleet vetisiä eivätkä pahoja. 15.5. lauantain vietän Kiiran kanssa kummi-tyttöni Maaren vieraana Islannissa ja tuskin syömme perunaa, kun tarjolla on hapanhaita ja hummerikeittoa.
10.4.2010
Unkarilaiset perunat
"Paprika, tomaatti ja pekoni antavat unkarilaisille perunoille vahvan ja suomalaisittain varsin eksoottisen maun." No! nythän on muistettava, että kirja on tehty 80-luvulla, muttei mielestäni myöskään 70-luvulla paprika, tomaatti ja pekoni olleet kovin eksoottisia. "Kevyimmästä päästä tämä ruoka ei ole, mutta sitäkin muhevampi maultaan."
Olen huomannut tämän muutaman kuukauden aikana tutustuessani Perunaherkut-kirjan ohjeisiin, ettei siinä olekaan kovin kevyitä vaihtoehtoja. Ja tämä taas on johtanut (osaltaan) siihen, että jonkin verran ylimääräisiä kiloja on kertynyt vyötärölle, jotka pitää saada pois ennen grilliakauden alkua. Grillikausi voisi ainakin ilmojen puolesta alkaa vaikka heti, sillä nytkin aurinko paistaa lämpimästi jo kokonaan lumen alta paljastuneeseen pihagrilliini.
Aineet:
1 kg kiinteitä perunoita, 170 g pekonia (ostimme myös palasen porstaan ulkofilettä), 2 isoa sipulia, 1 rkl paprikaa, tilkka lihalientä, 1 pieni tölkki tomaattisosetta, suolaa, mustapippuria, tilliä ja kuminoita (jotka jätän itse pois), 2 dl smetanaa ja ranskankermaa, persiljaa ja ripaus paprikaa.
OHJE
Pese, kuori ja viipaloi perunat. Suikaloi pekoni (ja tässä tapauksessa myös possunfilee) ja käristä se tilavassa paistokasarissa. Lisää silputut sipulit ja pehmitä ne pekonin rasvassa. Ripota paprikajauhe (laitan myös vähän tuoretta paprikaa ja valkosipulia) pannulle ja anna sen kuumeta. Sekoita perunaviipaleet sipulin joukkoon ja lisää kasariin sen verran lihalientä, että perunaviipaleet juuri ja juuri peittyvät. Mausta perunat tomaattisoseessa, suolalla, pippurilla (mustaa), (silputulla tillillä ja kuminoilla). Hauduta aineksia miedolla lämmällä viitisentoista minuuttia eli kunnes perunat kokeiltaessa tuntuvat kypsiltä. Höystä perunat vielä hapankermalla ja ripota pinnalle silputtua persiljaa ja vähän paprikaa.
Nyt lasi viiniä ja odottamaan, mitä tästä kehittyy. Kirjan kuvassa ruoka on melko kuivan näköinen, mutta jotta (kiva sanapari) perunat olisivat edes juuri ja juuri peitossa, oli nestettä laitettava melko paljon.
Ruoka oli todella hyvää!
kuvia tulossa
Olen huomannut tämän muutaman kuukauden aikana tutustuessani Perunaherkut-kirjan ohjeisiin, ettei siinä olekaan kovin kevyitä vaihtoehtoja. Ja tämä taas on johtanut (osaltaan) siihen, että jonkin verran ylimääräisiä kiloja on kertynyt vyötärölle, jotka pitää saada pois ennen grilliakauden alkua. Grillikausi voisi ainakin ilmojen puolesta alkaa vaikka heti, sillä nytkin aurinko paistaa lämpimästi jo kokonaan lumen alta paljastuneeseen pihagrilliini.
Aineet:
1 kg kiinteitä perunoita, 170 g pekonia (ostimme myös palasen porstaan ulkofilettä), 2 isoa sipulia, 1 rkl paprikaa, tilkka lihalientä, 1 pieni tölkki tomaattisosetta, suolaa, mustapippuria, tilliä ja kuminoita (jotka jätän itse pois), 2 dl smetanaa ja ranskankermaa, persiljaa ja ripaus paprikaa.
OHJE
Pese, kuori ja viipaloi perunat. Suikaloi pekoni (ja tässä tapauksessa myös possunfilee) ja käristä se tilavassa paistokasarissa. Lisää silputut sipulit ja pehmitä ne pekonin rasvassa. Ripota paprikajauhe (laitan myös vähän tuoretta paprikaa ja valkosipulia) pannulle ja anna sen kuumeta. Sekoita perunaviipaleet sipulin joukkoon ja lisää kasariin sen verran lihalientä, että perunaviipaleet juuri ja juuri peittyvät. Mausta perunat tomaattisoseessa, suolalla, pippurilla (mustaa), (silputulla tillillä ja kuminoilla). Hauduta aineksia miedolla lämmällä viitisentoista minuuttia eli kunnes perunat kokeiltaessa tuntuvat kypsiltä. Höystä perunat vielä hapankermalla ja ripota pinnalle silputtua persiljaa ja vähän paprikaa.
Nyt lasi viiniä ja odottamaan, mitä tästä kehittyy. Kirjan kuvassa ruoka on melko kuivan näköinen, mutta jotta (kiva sanapari) perunat olisivat edes juuri ja juuri peitossa, oli nestettä laitettava melko paljon.
Ruoka oli todella hyvää!
kuvia tulossa
28.3.2010
Paljon perunaa (mm. Herttuattaren perunat)
Huomasin olevani hyvinkin ajan hermolla ja lievästi ylpeä itsestäni, kun HelsinginSanomat julkaisi Ruokatorstaissaan 11.3.2010 koko sivun jutun "POTUTTAA - Peruna on maukas, monipuolinen ja halpa raaka-aine. Ja silti sen kulutus vähenee."
Omalta osaltani olen ainakin ollut lisäämässä perunan kulutusta viimeiset kaksi kuukautta.
Eilen lauantaina en voinut paljastaa perunavalintaani, etteivät vieraani Sirpa ja Risto olisi saaneet etukäteen tietää, mitä illalla on odotettavissa. Tämä olikin ensimmäinen kerta kun sain toteuttaa perunalauantain vierailleni (siis ensimmäinen kerta tänä vuonna, kun jaksoin ja halusin valmistaa kunnon päivällisen, joka venyi illalliseksi). Kaikki tämä vielä laktoosittomana, mikä ei ollut kovin vaikeata. Luonnonjougurttia löytyi tosin vain litran purkissa (ja sekin rasvatonta) ja tarvitsin sitä ainoastaan 2 dl ja smetanaa en ole löytänyt mistään laktoosittomana, joten laktoositon ranskankerma sai nytkin näytellä smetanan roolin ja hyvin se roolinsa osasi.
Menu
Aineet:
600 g jauhoisia perunoita, 3-7 munankeltuaista, suolaa, muskottipähkinää, voita voiteluun ja ½ tl paprikajauhetta.
OHJE
Kuori ja keitä perunat pehmeiksi ja anna niiden kuivahtaa esim. hetki uunissa. Purista perunat perunapuristimen läpi ja lisää joukkoon kolme keltuaista sekä suolaa ja muskottia. Sekoista massa tasaiseksi ja täytä sillä pursotin, jossa on tähtisuutin. (Massa oli niin tiivistä, etteivät minun voimani riittäneet sitä puristamaan ja yhden Tupperware pursottimen sain jopa riki. Puristamiseen tarvittiin Sepon voimat ja niin tuli perunoista Herttuan perunat). Pursota 8-12 tasakokoista ruusuketta voidellulle pelille (pursotettiin leivinpaperin päälle, joten voita voiteluun ei tarvittu) ja paista niitä hetki uunissa. Vatkaa neljä keltuaista rikki ja voitele ruusukkeet. Sirottele niille vielä hiukan paprikajauhetta (anteeksi vieraat, tämän unohdin) ja paista ne 200-asteisessa uunissa kullankeltaisiksi. Paistoaika on noin 8 minuuttia.
PERUNARIESKA "Rieskat ovat vanhaa suomalaista perinneruokaa, älkäämme päästäkö niitä unohtumaan! Työn jouduttamiseksi perunarieskat kannattaa valmistaa joko tähteeksi jääneestä perunasoseesta ja tai pernasosejauheesta".
Minä keitin Herttuattaren perunoihin runsaan kilon perunoita ja lopusta tein perunasoseen.
Aineet:
2½ dl perunasosetta, 1 tl suolaa, 1 muna, 2½ dl ohrajauhoja (tai 1½ dl ohrajauhoja ja 1 dl hiivaleipäjauhoja)
OHJE
Sekoita perunasoseeseen suola, muna ja jauhot. Jaa taikina kahteen osaan ja taputtele se jauhoitetuin käsin leivinpaperin päälle kahdeksi ohueksi rieskaksi. Paista rieskoja 275 asteessa viitisentoista minuttia. Tarjoa mieluiten lämpiminä voin kanssa.
Laitan tähän vielä perunaparsasalatiin ohjeen, kunhan kiireiltäni joudan illalla.
PARSAPERUNASALAATTI (ohje KSML ruokatorstai 2.5.2002)
Aineet:
reilu puoli kiloa perunoita (nykyisellä kokemuksellani sanoisin, että kiinteitä)
3-4 parsaa (minulla oli iso nippu vihreitä parsoja)
1 dl pakasteherneitä
1 dl sokeriherneen palkoja (niitä ei löytynyt tähän salaattiin lumen alta)
Kastike:
0,5 dl majoneesia (käytin runsaasti enemmän)
ripaus suolaa, ripaus sokeria
runsaasti tuoretta minttua ja basilikaa
2 rkl sitruunamehua
koristeeksi tuoretta minttua ja basilikaa
OHJE
Keitä perunat kypsiksi kuorineen, kuori ja leikkaa viipaleiksi (tai joksikin muuksi). Kypsennä parsa ja leikkaa se palasiksi. Sekoita kastikkeen ainekset. Sekoita salaatti - käsin saa helpoimmalla. Laita tarjoiluastiaan, koristele vielä tuoreilla yrteillä.
Teksti vieraskirjastani viime yöltä: "Ikinuoren Kertun syntymäpäivää juhlistamassa. Vain tarjoilun laadun perusteella voi arvailla ikävuosia. Aivan tyttösiltä ei näin hienot herkut voi onnistua. Kun taasen ikäihminen ei enää voi muistaa, miten näin hienot herkut valmistetaan...
Herkkuja, herkkuja, vatsalta terkkuja!"
Jos näihin ylistyssanoihin on uskominen ja miksen uskoisi, niin ruoka oli hyvää ja sitä oli runsaasti. Myös viinivalinnat olivat onnistuneet.
Illan/yön kuluessa onneksi suurin osa tiskeistä oli pesty ja aamulla vain lasiarsenaali odotti pesijäänsä.
Aivan alkuun tietenkin venäläistä kuohuviiniä
Aperitiivi: Etxeko patxarana (espanjalainen yrttiviini suoraan Espanjasta), joka tosin juotiin vasta kahvin kera.
Valkoviini: Fiesta del Sol (espanjalainen)
Punaviini: Ukulunga (etelä-afrikkalainen shiraz)
Tässä eilinen ruoka tänään kuvattuna.
Omalta osaltani olen ainakin ollut lisäämässä perunan kulutusta viimeiset kaksi kuukautta.
Eilen lauantaina en voinut paljastaa perunavalintaani, etteivät vieraani Sirpa ja Risto olisi saaneet etukäteen tietää, mitä illalla on odotettavissa. Tämä olikin ensimmäinen kerta kun sain toteuttaa perunalauantain vierailleni (siis ensimmäinen kerta tänä vuonna, kun jaksoin ja halusin valmistaa kunnon päivällisen, joka venyi illalliseksi). Kaikki tämä vielä laktoosittomana, mikä ei ollut kovin vaikeata. Luonnonjougurttia löytyi tosin vain litran purkissa (ja sekin rasvatonta) ja tarvitsin sitä ainoastaan 2 dl ja smetanaa en ole löytänyt mistään laktoosittomana, joten laktoositon ranskankerma sai nytkin näytellä smetanan roolin ja hyvin se roolinsa osasi.
Menu
- savumuikku/smetana(ranskankerma)/punasipulitahna saaristolaisleivällä kuohuviinin kera
- parsaperunasalaatti (runsaalla mintulla ja basilikalla maustettuna)
- mozzarellatomaattibasilikasalatti
- merilohta uunissa, johon tein jauhelihaperunapaistoksessa olleen jougurttikuorruksen (se toimi!)
- herttuattaren perunat
- perunarieska raejuustomunavoin kera
- kookospannacotta mansikoilla
- suklaakakku
Aineet:
600 g jauhoisia perunoita, 3-7 munankeltuaista, suolaa, muskottipähkinää, voita voiteluun ja ½ tl paprikajauhetta.
OHJE
Kuori ja keitä perunat pehmeiksi ja anna niiden kuivahtaa esim. hetki uunissa. Purista perunat perunapuristimen läpi ja lisää joukkoon kolme keltuaista sekä suolaa ja muskottia. Sekoista massa tasaiseksi ja täytä sillä pursotin, jossa on tähtisuutin. (Massa oli niin tiivistä, etteivät minun voimani riittäneet sitä puristamaan ja yhden Tupperware pursottimen sain jopa riki. Puristamiseen tarvittiin Sepon voimat ja niin tuli perunoista Herttuan perunat). Pursota 8-12 tasakokoista ruusuketta voidellulle pelille (pursotettiin leivinpaperin päälle, joten voita voiteluun ei tarvittu) ja paista niitä hetki uunissa. Vatkaa neljä keltuaista rikki ja voitele ruusukkeet. Sirottele niille vielä hiukan paprikajauhetta (anteeksi vieraat, tämän unohdin) ja paista ne 200-asteisessa uunissa kullankeltaisiksi. Paistoaika on noin 8 minuuttia.
PERUNARIESKA "Rieskat ovat vanhaa suomalaista perinneruokaa, älkäämme päästäkö niitä unohtumaan! Työn jouduttamiseksi perunarieskat kannattaa valmistaa joko tähteeksi jääneestä perunasoseesta ja tai pernasosejauheesta".
Minä keitin Herttuattaren perunoihin runsaan kilon perunoita ja lopusta tein perunasoseen.
Aineet:
2½ dl perunasosetta, 1 tl suolaa, 1 muna, 2½ dl ohrajauhoja (tai 1½ dl ohrajauhoja ja 1 dl hiivaleipäjauhoja)
OHJE
Sekoita perunasoseeseen suola, muna ja jauhot. Jaa taikina kahteen osaan ja taputtele se jauhoitetuin käsin leivinpaperin päälle kahdeksi ohueksi rieskaksi. Paista rieskoja 275 asteessa viitisentoista minuttia. Tarjoa mieluiten lämpiminä voin kanssa.
Laitan tähän vielä perunaparsasalatiin ohjeen, kunhan kiireiltäni joudan illalla.
PARSAPERUNASALAATTI (ohje KSML ruokatorstai 2.5.2002)
Aineet:
reilu puoli kiloa perunoita (nykyisellä kokemuksellani sanoisin, että kiinteitä)
3-4 parsaa (minulla oli iso nippu vihreitä parsoja)
1 dl pakasteherneitä
1 dl sokeriherneen palkoja (niitä ei löytynyt tähän salaattiin lumen alta)
Kastike:
0,5 dl majoneesia (käytin runsaasti enemmän)
ripaus suolaa, ripaus sokeria
runsaasti tuoretta minttua ja basilikaa
2 rkl sitruunamehua
koristeeksi tuoretta minttua ja basilikaa
OHJE
Keitä perunat kypsiksi kuorineen, kuori ja leikkaa viipaleiksi (tai joksikin muuksi). Kypsennä parsa ja leikkaa se palasiksi. Sekoita kastikkeen ainekset. Sekoita salaatti - käsin saa helpoimmalla. Laita tarjoiluastiaan, koristele vielä tuoreilla yrteillä.
Teksti vieraskirjastani viime yöltä: "Ikinuoren Kertun syntymäpäivää juhlistamassa. Vain tarjoilun laadun perusteella voi arvailla ikävuosia. Aivan tyttösiltä ei näin hienot herkut voi onnistua. Kun taasen ikäihminen ei enää voi muistaa, miten näin hienot herkut valmistetaan...
Herkkuja, herkkuja, vatsalta terkkuja!"
Jos näihin ylistyssanoihin on uskominen ja miksen uskoisi, niin ruoka oli hyvää ja sitä oli runsaasti. Myös viinivalinnat olivat onnistuneet.
Illan/yön kuluessa onneksi suurin osa tiskeistä oli pesty ja aamulla vain lasiarsenaali odotti pesijäänsä.
Aivan alkuun tietenkin venäläistä kuohuviiniä
Aperitiivi: Etxeko patxarana (espanjalainen yrttiviini suoraan Espanjasta), joka tosin juotiin vasta kahvin kera.
Valkoviini: Fiesta del Sol (espanjalainen)
Punaviini: Ukulunga (etelä-afrikkalainen shiraz)
Tässä eilinen ruoka tänään kuvattuna.
20.3.2010
Perulainen perunapata Nah-oatli
Raastavasta päänsärystäni piittaamatta pyhitän päiväni perunalle. Vastoin viimeviikkoista päätöstäni tarjota tätä perunapataa vasta vieraille, päätin tehdä se tänään kahdelle. Ehkä on parempi maistaa ensin itse, kuin syöksyä päätäpahkaa tarjoamaan jotain uutta vieraille.
"Jo tuhatkunta vuotta sitten inkat tunsivat pakastekuivatusmenetelmän, jonka avulla nykyajankin Perussa säilötään perunaa. Näin käsitelly perunat tunnetaan nimellä chuños.
Inkojen jälkeläiset ovat vaalineet esi-isiensä perunaperinteitä ja kehitelleet uusia erinomaisia perunaruokia, joista esimerkkinä on seuraava nah-oatli. Pata maustetaan punaisella cayennepippurilla, jota saadaan Keski-Amerikassa kasvavasta, paprikan sukuisesta chilikasvista. Nimestään huolimatta tulinen cayennepippuri ei ole sukua valko-, musta- tai viherpippurille."
Aineet:
500 g perunoita, 100 g pekonia, 500 g vasikan tai nuoren naudan lihaa (ostin naudan sisäpaistia), 2 valkosipulinkynttä (tarkoitukseni on käyttää enemmän) , suolaa, pippuria, cayennepippuria, 2 rkl tomaattisosetta, 1 pieni tölkki ruskeita papuja, 1 pieni tölkki sokerimaissia (ostin pakastemaisseja) hiukan lihalientä, 3-4 tuoretta salvianlehteä (jotka tähän vuodenaikaan ovat niin harvinaista herkkua, ettei löytynyt tähänkään pataan).
OHJE:
Keitä perunat kuorineen, kuori ja leikkaa ne neljään osaan (mikä estää leikkaamasta pienempiinkin palasiin). Suikaloi pekoni ja käristä se padassa omassa rasvassaan. Suikaloi naudanliha ja ruskista se rasvassa. Mausta valkosipulilla, suolalla, pippurilla ja cayennepipurilla. Lisää tomaatisose, pavut ja maissi, jatka kypsentämistä. Mausta seos suolalla. Lisää perunalohkot ja 1-2 dl lihalientä. Peitä pata kannella ja hauduta ruokaa kymmenkunta minuuttia. Koristele salvianlehdillä ennen tarjoamista.
"Jo tuhatkunta vuotta sitten inkat tunsivat pakastekuivatusmenetelmän, jonka avulla nykyajankin Perussa säilötään perunaa. Näin käsitelly perunat tunnetaan nimellä chuños.
Inkojen jälkeläiset ovat vaalineet esi-isiensä perunaperinteitä ja kehitelleet uusia erinomaisia perunaruokia, joista esimerkkinä on seuraava nah-oatli. Pata maustetaan punaisella cayennepippurilla, jota saadaan Keski-Amerikassa kasvavasta, paprikan sukuisesta chilikasvista. Nimestään huolimatta tulinen cayennepippuri ei ole sukua valko-, musta- tai viherpippurille."
Aineet:
500 g perunoita, 100 g pekonia, 500 g vasikan tai nuoren naudan lihaa (ostin naudan sisäpaistia), 2 valkosipulinkynttä (tarkoitukseni on käyttää enemmän) , suolaa, pippuria, cayennepippuria, 2 rkl tomaattisosetta, 1 pieni tölkki ruskeita papuja, 1 pieni tölkki sokerimaissia (ostin pakastemaisseja) hiukan lihalientä, 3-4 tuoretta salvianlehteä (jotka tähän vuodenaikaan ovat niin harvinaista herkkua, ettei löytynyt tähänkään pataan).
OHJE:
Keitä perunat kuorineen, kuori ja leikkaa ne neljään osaan (mikä estää leikkaamasta pienempiinkin palasiin). Suikaloi pekoni ja käristä se padassa omassa rasvassaan. Suikaloi naudanliha ja ruskista se rasvassa. Mausta valkosipulilla, suolalla, pippurilla ja cayennepipurilla. Lisää tomaatisose, pavut ja maissi, jatka kypsentämistä. Mausta seos suolalla. Lisää perunalohkot ja 1-2 dl lihalientä. Peitä pata kannella ja hauduta ruokaa kymmenkunta minuuttia. Koristele salvianlehdillä ennen tarjoamista.
13.3.2010
Sepon valinta (jauhelihaperunapaistos)
Vielä kun Seppo osaisi päättää, jauhelihaperunapaistos vaiko perulainen perunapata nah-oatli.
Nah-oatli vaikutti niin herkulliselta, että säästän sen vieraiden varaksi, joten loppujen lopuksi minä päädyin jauhelihapaistokseen.
"Tämä jauheliha-perunavuoka sopii sekä arkiruoaksi että pienten juhlien (miksei myös isompien) yöpalaksi.
Tarjoa lisäksi tuoretta vihreää salaattia ja olutta (olut jäi nyt kyllä ostamatta, joten punaviini saa kelvata)."
Aineet:
1 kg kiinteitä perunoita, suolaa, 50 g pekonia, 100 g sipulisilppua, 1-2 rkl öljyä, 350 g jauhelihaa, 1 tl paprikajauhetta, muskottipähkinää, pippuria (valitsen mustan), 1 tölkki tomaatteja, hiukan voita (oma valintani on öljy) vuoan voitelemiseen.
Liemi: 2 dl maustamatonta jogurttia, 2 dl kermaa, 2 kananmunaa ja 2 rkl vehnäjauhoja.
OHJE:
Kuori perunat ja leikkaa ne ohuiksi viipaleiksi. Ruskista viipaleita tovi öljyssä ja ripottele niille suolaa. Kuutioi pekoni ja ruskista se sipuleiden kera toisessa pannussa. (Eiköhän tässä voisi käyttää samaa pannua ja siirtää perunat toiseen astiaan odottamaan, vaikka siihen uunivuokaan - alku kuten perunamunakkaassa). Lisää jauheliha ja jatka ruskistamista. Mausta seos paprikajauheella, suolalla, muskotilla ja pippurilla. (Tässä vaiheessa päätän jättää muskotin pois ja korvata sen chilillä). Lisää tomaatit ja keitä seosta koko ajan sekoittaen viitisen minuuttia. Voitele uuninkestävä vuoka ja lado pohjalle kerros perunaviipaleita. Levitä sen päälle kerros jauhelihaseosta, jälleen perunakerros ja niin edelleen, kunnes kaikki ainekset on käytetty. Nosta vuoka 180-asteiseen uuniin ja paista puolisen tuntia. Sekoita liemen ainekset keskenään ja kaada seos puolivalmiin paistoksen päälle. Jatka kypsentämistä vielä kymmenen minuuttia niin, että paistoksen pintaan muodostuu kaunis kuori.
Nyt tämä paistos on syöty ja todettu parhaaksi kokeilluista resepteistä. Jogurtti/kermakuorrutus oli herkullinen. Tätä teen uudestaan, mutta lisään jauhelihaan valkosipulia (ja pidän edelleen muskotin loitolla). Siis ihan oikeasti tämä oli hyvää - Suosittelen! Käytin valkosipuli/basilika maustettua tomaattimurskaa. Kesällä kokeilen tuota lientä myös grillattaviin nyytteihin.
Nah-oatli vaikutti niin herkulliselta, että säästän sen vieraiden varaksi, joten loppujen lopuksi minä päädyin jauhelihapaistokseen.
"Tämä jauheliha-perunavuoka sopii sekä arkiruoaksi että pienten juhlien (miksei myös isompien) yöpalaksi.
Tarjoa lisäksi tuoretta vihreää salaattia ja olutta (olut jäi nyt kyllä ostamatta, joten punaviini saa kelvata)."
Aineet:
1 kg kiinteitä perunoita, suolaa, 50 g pekonia, 100 g sipulisilppua, 1-2 rkl öljyä, 350 g jauhelihaa, 1 tl paprikajauhetta, muskottipähkinää, pippuria (valitsen mustan), 1 tölkki tomaatteja, hiukan voita (oma valintani on öljy) vuoan voitelemiseen.
Liemi: 2 dl maustamatonta jogurttia, 2 dl kermaa, 2 kananmunaa ja 2 rkl vehnäjauhoja.
OHJE:
Kuori perunat ja leikkaa ne ohuiksi viipaleiksi. Ruskista viipaleita tovi öljyssä ja ripottele niille suolaa. Kuutioi pekoni ja ruskista se sipuleiden kera toisessa pannussa. (Eiköhän tässä voisi käyttää samaa pannua ja siirtää perunat toiseen astiaan odottamaan, vaikka siihen uunivuokaan - alku kuten perunamunakkaassa). Lisää jauheliha ja jatka ruskistamista. Mausta seos paprikajauheella, suolalla, muskotilla ja pippurilla. (Tässä vaiheessa päätän jättää muskotin pois ja korvata sen chilillä). Lisää tomaatit ja keitä seosta koko ajan sekoittaen viitisen minuuttia. Voitele uuninkestävä vuoka ja lado pohjalle kerros perunaviipaleita. Levitä sen päälle kerros jauhelihaseosta, jälleen perunakerros ja niin edelleen, kunnes kaikki ainekset on käytetty. Nosta vuoka 180-asteiseen uuniin ja paista puolisen tuntia. Sekoita liemen ainekset keskenään ja kaada seos puolivalmiin paistoksen päälle. Jatka kypsentämistä vielä kymmenen minuuttia niin, että paistoksen pintaan muodostuu kaunis kuori.
6.3.2010
Paluu Blogiin
Kaksi viikkoa on vierähtänyt. Kotiinpaluu oli surullinen, sillä ennen sydän jyskytti innosta jo Seutulasta lähdettäessä, kun tiesin, että pian näen Jarrun. Itku ja mieletön ikävä iski jo tuulikaapissa. Itku on saatellut uneen joka ilta kuluneen viikon aikana, joten oli hienoa, kun tämän lauantain ruokaresepeti odotti jo valmiina blogissa - Antin espanjalainen perunamunakas. Ei tarvinnut miettiä, mitä tekisin. Nyt en enää ihmettele, miksi ohjeessa ei manittu suolaa. Söimme melko monta perunamunakaspalaa Madridissa ja jokusen Toledossa, mutta suolaa emme maistaneet missään, kuten ei muissakaan ruoissa. Itse lisäsin suolaa siinä vaiheessa, kun kaadoin perunat lävikköön valumaan ja pikkuhippusen suolaa ja mustapippuria kananmunien sekaan. Tosin poikkesin reseptistä vielä sen verran, että sipuleita pehmentäessä lisäsin pannulle myös peukalon kynnen kokoisia pekonipaloja. Lopputulos oli mahtava!
19.2.2010
"Antin perunamunakas"
Elän jo erotuskaa, kun joudun jättämään blogini kokonaiseksi viikoksi ja siinä kuluu 2 perunaherkulle pyhitettyä lauantaita, mutta ehkä Madridin perunamunakkaat auttavat tässä tuskassa. Onneksi on ihania ystäviä, kuten Antti, jolta sain pyytämäni herkullisen perunamunakkaan ohjeen - olen maistanut ja ihastunut! Minun piti toteuttaa tämä todella mukaansa tempaava ohje vielä ennen matkaani, mutta kiire vei voiton ja onneksi Antti kirjoittaakin, että tämä on kuumien kesäpäivien suolapalaa parhaimmillaan. Tänä aamuna mittarissa oli -28 astetta. Madridiin ja Toledoon ovat luvanneet <10>, mutta näiden pakkasten jälkeen yksikin aste plussan puolella tuntuu jo helteeltä. Antin seikkaperäisen ja selkeän ohjeen myötä jätän hellät jäähyväiset hetkeksi blogilleni.
---
No totta kai laita ohje jakoon vaan! Se on itse asiassa kahden espanjalaisen kaverin äitien ohjeista ja heidän tekemistään Tortilla de Patatas:ista opittu.
t.Antti
OHJE:
Perunat voi kuoria tai olla kuorimatta, paksukuoriset ja rupiset kannattaa kuoria ihan jo esteettisistä syistä. Espanjassa taitavat kuoria lähes aina, mutta itse en näe sitä tarpeelliseksi jos potuissa on ohut kuori. Siivuta perunat, ei tarvitse yrittää tehdä maailman ohuimpia siivuja.
Jos et tiedä kokemuksesta, paljonko paistinpannusi vetää perunasiivuja, niin siivuta pannulle niin paljon, että pannu tulee täyteen (Huom: Perunasiivut kutistuvat hieman paistossa). Kaada pannu tyhjäksi ja siivoa se.
Laita paistinpannu kuumenemaan (ei ihan täydelle teholle kuitenkaan) ja kaada pannu reilusti puolilleen oliiviöljyä (Extra Virgen). Öljyn kuumuutta voi testailla kastamalla siihen perunaviipaletta, ja kun viipale lähtee porisemaan kivasti niin nostele kaikki perunasiivut pannulle öljyyn paistumaan. Jos öljyä on "liikaa", eli meinaa tulla yli niin paista potut kahdessa erässä.
Pottuja paistellessa voi pieniä pari keskikokoista sipulia. Älä tee kuitenkaan liian pientä silppua. Peukalon kynnen kokoiset palat ovat ok.
Nosta paistuneet perunasiivut lävikköön valumaan, lävikkö voi olla kattilan päällä, niin öljy kerääntyy talteen. Kun kaikki potut on paistettu niin pienennä levyä ja kaada kaikki öljy kattilaan jäähtymään.
Heitä sipulit pannulle pehmenemään, kaada sekaan hieman öljyä kattilasta, varsinkin jos pannu on liian kuiva ja kuuma. Ei ole tarkoitus ruskistaa sipuleita vaan pehmentää niitä hieman. Nosta sipulit perunoiden sekaan lävikköön ja kääntele lusikalla hieman sekaisin. Jätä pannu levylle ja levy miedolle lämmölle. Jos pannu on kuiva, lorauta siihen tilkka öljyä.
Öljy kattilassa lienee jo jäähtynyt sen verran, että sen voi kaataa kattilasta pulloon talteen seuraavaa kertaa varten. Käytetty perunanpaistoöljy kannattaa olla omassa pullossaan, sen voi käyttää pari kertaa uudestaan jos tekee usein perunamunakkaita.
Kippaa lävikkö tyhjäksi kattilaan (tai erilliseen kulhoon jos syntyvän tiskin määrä ei hirvitä). Riko sekaan kananmunia ja kääntele sekaisin perunoiden ja sipuleiden kanssa. Munat on hyvä varmuuden vuoksi rikkoa ensin johonkin muuhun kulhoon (mätämunien pelossa) ja rikkoa keltuaiset etukäteen, sillä varsinainen perunasiivusipulimunataikina vain käännellään "hellästi" sekaisin. Normaalikokoisen paistinpannun ollessa käytössä on hyvä alkaa viidellä kuudella kananmunalla.
Kun munat ja perunasiivut sipuleineen on sekaisin kippaa koko hoito paistinpannulle. Jos kananmunaa näyttää olevan liian vähän voi koko komeuden päälle lisätä vielä munan tai pari. Anna hautua miedolla lämmöllä. Miedolla siksi, ettei munakkaan "pohja" palaisi. Hyväksi havaittu lisäapu paistossa on iso kattilankansi, jonka voi laittaa paistinpannun päälle siten, että paistinlasta on kannen välissä sallien munakkaan kuitenkin hengittää paistuessaan. Älä hätäile tässä vaiheessa, munakkaan sielu on rakentumassa.
Kun munakkaan päälipinta alkaa hyytyä, tai on jo hyytynyt, munakas pitää kääntää. Apuna voi käyttää laakeaa matalareunaista lautasta, tai jos uskoo onnistuvansa niin käännön voi tehdä "heittämällä" isoa paistinlastaa apuna käyttäen. Kumpikaan menetelmä ei onnistu jos munakas on vielä liian löysä. Löysyyttä voi tarkistella myös rohkeasti lusikalla munakkaan keskikohdasta.
Käännön jälkeen hauduttele munakasta vielä jonkun aikaa. Läpikypsyyden voi varmistaa vielä leikkaamalla viillon munakkaan keskivaiheille.
Kypsän munakkaan voi jättää pannulle jäähtymään levyltä ottamisen jälkeen, ripottele päälle suolaa. Kun munakas on vielä mukavan lämmin, niin kääri se elmukelmuun lautaselle. Anna jäähtyä rauhassa huoneenlämpöiseksi ja laita vasta sitten jääkaappiin jos munakasta ei syödä samana päivänä.
Tarjoile munakas huoneenlämpöisenä tai hieman viileänä. Leikkaa se sopivan kokoisiksi palasiksi. Jokainen voi maustaa palansa suolalla makunsa mukaan. Noh, kyllä se lämpimänäkin maistuu erinomaiselta!! Usein ei malta odottaa jäähtymistä. Perinteisesti perunamunakasta on tarjolla baareissa, joissa työmiehet käy kuumana kesäpäivänä tauollansa hörppäämässä olutta ja haukkaamassa suolapalaa.
---
No totta kai laita ohje jakoon vaan! Se on itse asiassa kahden espanjalaisen kaverin äitien ohjeista ja heidän tekemistään Tortilla de Patatas:ista opittu.
t.Antti
OHJE:
Perunat voi kuoria tai olla kuorimatta, paksukuoriset ja rupiset kannattaa kuoria ihan jo esteettisistä syistä. Espanjassa taitavat kuoria lähes aina, mutta itse en näe sitä tarpeelliseksi jos potuissa on ohut kuori. Siivuta perunat, ei tarvitse yrittää tehdä maailman ohuimpia siivuja.
Jos et tiedä kokemuksesta, paljonko paistinpannusi vetää perunasiivuja, niin siivuta pannulle niin paljon, että pannu tulee täyteen (Huom: Perunasiivut kutistuvat hieman paistossa). Kaada pannu tyhjäksi ja siivoa se.
Laita paistinpannu kuumenemaan (ei ihan täydelle teholle kuitenkaan) ja kaada pannu reilusti puolilleen oliiviöljyä (Extra Virgen). Öljyn kuumuutta voi testailla kastamalla siihen perunaviipaletta, ja kun viipale lähtee porisemaan kivasti niin nostele kaikki perunasiivut pannulle öljyyn paistumaan. Jos öljyä on "liikaa", eli meinaa tulla yli niin paista potut kahdessa erässä.
Pottuja paistellessa voi pieniä pari keskikokoista sipulia. Älä tee kuitenkaan liian pientä silppua. Peukalon kynnen kokoiset palat ovat ok.
Nosta paistuneet perunasiivut lävikköön valumaan, lävikkö voi olla kattilan päällä, niin öljy kerääntyy talteen. Kun kaikki potut on paistettu niin pienennä levyä ja kaada kaikki öljy kattilaan jäähtymään.
Heitä sipulit pannulle pehmenemään, kaada sekaan hieman öljyä kattilasta, varsinkin jos pannu on liian kuiva ja kuuma. Ei ole tarkoitus ruskistaa sipuleita vaan pehmentää niitä hieman. Nosta sipulit perunoiden sekaan lävikköön ja kääntele lusikalla hieman sekaisin. Jätä pannu levylle ja levy miedolle lämmölle. Jos pannu on kuiva, lorauta siihen tilkka öljyä.
Öljy kattilassa lienee jo jäähtynyt sen verran, että sen voi kaataa kattilasta pulloon talteen seuraavaa kertaa varten. Käytetty perunanpaistoöljy kannattaa olla omassa pullossaan, sen voi käyttää pari kertaa uudestaan jos tekee usein perunamunakkaita.
Kippaa lävikkö tyhjäksi kattilaan (tai erilliseen kulhoon jos syntyvän tiskin määrä ei hirvitä). Riko sekaan kananmunia ja kääntele sekaisin perunoiden ja sipuleiden kanssa. Munat on hyvä varmuuden vuoksi rikkoa ensin johonkin muuhun kulhoon (mätämunien pelossa) ja rikkoa keltuaiset etukäteen, sillä varsinainen perunasiivusipulimunataikina vain käännellään "hellästi" sekaisin. Normaalikokoisen paistinpannun ollessa käytössä on hyvä alkaa viidellä kuudella kananmunalla.
Kun munat ja perunasiivut sipuleineen on sekaisin kippaa koko hoito paistinpannulle. Jos kananmunaa näyttää olevan liian vähän voi koko komeuden päälle lisätä vielä munan tai pari. Anna hautua miedolla lämmöllä. Miedolla siksi, ettei munakkaan "pohja" palaisi. Hyväksi havaittu lisäapu paistossa on iso kattilankansi, jonka voi laittaa paistinpannun päälle siten, että paistinlasta on kannen välissä sallien munakkaan kuitenkin hengittää paistuessaan. Älä hätäile tässä vaiheessa, munakkaan sielu on rakentumassa.
Kun munakkaan päälipinta alkaa hyytyä, tai on jo hyytynyt, munakas pitää kääntää. Apuna voi käyttää laakeaa matalareunaista lautasta, tai jos uskoo onnistuvansa niin käännön voi tehdä "heittämällä" isoa paistinlastaa apuna käyttäen. Kumpikaan menetelmä ei onnistu jos munakas on vielä liian löysä. Löysyyttä voi tarkistella myös rohkeasti lusikalla munakkaan keskikohdasta.
Käännön jälkeen hauduttele munakasta vielä jonkun aikaa. Läpikypsyyden voi varmistaa vielä leikkaamalla viillon munakkaan keskivaiheille.
Kypsän munakkaan voi jättää pannulle jäähtymään levyltä ottamisen jälkeen, ripottele päälle suolaa. Kun munakas on vielä mukavan lämmin, niin kääri se elmukelmuun lautaselle. Anna jäähtyä rauhassa huoneenlämpöiseksi ja laita vasta sitten jääkaappiin jos munakasta ei syödä samana päivänä.
Tarjoile munakas huoneenlämpöisenä tai hieman viileänä. Leikkaa se sopivan kokoisiksi palasiksi. Jokainen voi maustaa palansa suolalla makunsa mukaan. Noh, kyllä se lämpimänäkin maistuu erinomaiselta!! Usein ei malta odottaa jäähtymistä. Perinteisesti perunamunakasta on tarjolla baareissa, joissa työmiehet käy kuumana kesäpäivänä tauollansa hörppäämässä olutta ja haukkaamassa suolapalaa.
13.2.2010
Perunamoussaka
"Moussaka, Välimerenmaiden suosikkiruoka, tunnetaan lukuisina erilaisina muunnoksina Kreikassa, Jugoslaviassa, Turkissa sekä arabimaissa...
Kreikkalaiset valmistavat moussakansa useimmiten munakoisosta, mutta perunastakin ruoka syntyy."
Hmm... ohjeessa on kuitenkin 2 isoa munakoisoa, joten ilman munakoisoa ei perunamoussakakaan synny.
http://www.keittotaito.com/perinteinen_kreikkalainen_moussaka.html
Tässä vähän työläämpi moussaka, mikä tuntuu itselleni tutummalta versiolta.
Poikkeuksellisesti teimme ruokaostokset jo perjantaina ja päätös lauantain perunaherkusta oli tehtävä pikaisesti - onneksi Perunaherkut-kirja oli töissä mukanani. Mäyrikset Martta&Bertta ovat viikonlopun luonani hoidossa, enkä halua jättää niitä kaksistaan kauppareissun ajaksi, joten ainekset on jo valmiina. Nyt pitää odottaa sopivaa hetkeä aloittaa ruoan valmistus, sillä tämä moussaka ei valmistu aivan kädenkäänteessä. Välipäivinä minulla oli uusi harrastus, joten ei tarvinnut purkaa tunteitani perunablogiin. Olen aloittanut farmarina FaceBookin FarmVillessä ja illat kuluu farmilla ellei ole parempaa tekemistä, kuten tylsää TV:n katselua.
http://apps.facebook.com/onthefarm/index.php?ref=bookmark&fb_page_id=102452128776
Ainekset:
2 isoa munakoisoa, suolaa (päädyin yhteen isoon munakoisoon)
300 g lampaan tai naudan jauhelihaa (valitsin naudan, koska se oli tarjouksessa)
2 sipulia, voita vuoan voitelemiseen,
2 rkl korppujauhoja, cayennepippuria, valkosipulia (vihdoinkin resepti, jossa on valkosipulia - ihanaa!), paprikaa, muskottipähkinää, pippuria, 250 g erilaisia vihanneksia, esim. kukkakaalia, herneitä, papuja, kesäkurpitsaa (itse valitsin kesäkurpitsaa ja purjoa. Purjoa jo senkin takia, etten voi käyttää 2 sipulia ruoassani, koska tod.näk. Seppo on allerginen sipulille, lisäksi valitsin paprikan, koska tulkitsin tuon edellisen paprikan jauheeksi), 4-5 pehmeää tomaattia (joita on melko vaikea löytää tähän aikaan vuodesta elleivät ne sitten ole mätiä; ulkona on 22 astetta pakkasta) 500 g perunoita, 200 g maitorahkaa, 4 kananmunaa, 1 rkl yrttejä, noin 100 g fetajuustoa.
OHJE
Voitele syvä uunivuoka ja jauhota se korppujahoilla. Leikkaa munakoisot puolen sentin paksuisiksi viipaleiksi. Ripottele viipaleille suolaa, pyyhi talouspaperilla leikkuupinnalle kertynyt neste ja ruskista viipaleita kummaltakin puolelta. (Onneksi olen ollut ennenkin tekemisissä munakoison kanssa ja tiedän, että suolan täytyy antaa vaikuttaa jonkin aikaa, noin ½ tuntia, viipaleiden päällä ennen kuin kertynyt neste on pyyhittävissä, kohdallani jollain mulla kuin talouspaperilla, jota taloudestani ei löydy. Kun antaa viipaleiden valua vinolla alustalla, ei jää paljon pyyhittävääkään). Vuoraa vuoka munakoisoviipaleilla. Ruskista jauheliha ja sipuli, mausta vahvasti, lisää tilkka vettä ja hauduta aineksia n. 10 min. Lisää pieniksi paloitellut vihannekset ja tomaatit ja jatka hauduttamista toiset n. 10 min. Anna jauhelihan hieman jäähtyä ja sekoita siihen rahka, johon on seikotettu munat (ja yrtit). Leikkaa kuoritut perunat ohuiksi viipaleiksi, paista niitä hetki pannulla ja lisää suolaa. Lado vuokaan munakoisoviipaleiden päälle vuorotellen kerros perunaa ja kerros jauhelihaseosta. Sirottele pinnalle korppujauhoja ja paloiteltua fetajuustoa (ajattelin laittaa fetaa myös kerrosten väliin). Paista 170-180 asteisessa uunissa tunti. Kumoa moussaka ennen tarjoilua vadille ja viipaloi se kakun tavoin.
Olen pärjännyt elämässäni hyvin ilman talouspaperia - myös pienen lapsen kanssa. Lapsiperhevieraani tietävät, ettei minulta löydy talouspaperia ja tuovat sitä joskus tulleessaan, josta sitten jää minullekin myöhempään käyttöön ja aina se on tullut käytettyä. Siskoni Eija pesi jopa lattiat aikoinaan talouspaperilla (saattaa pestä vieläkin) siinä kun minä kulutin vanhoja alushousuja samaan tarkoitukseen - siis kymmeniä vuosia sitten, nyt tähän tarkoitukseen on vanhat pyyhkeet. Erilaiset servetit ovat kovassa käytössä keittiössäni sen jälkeen, kun ne ovat palvelleet ruokapöydässä. Servetit on mun juttu! Ystävillenikin olen sanonut, ettei minulle saa tuoda mitään tuliaisia, mutta jos jostain syystä jotain haluatte tuoda, niin servetit ja kynttilät ovat aina tervetulleita (vinkvink). Ajattelin kaltata tomaatit ensin saadakseni kovan kuoren pois, koska nyt ei ollut saatavilla pehmeitä tomaatteja.
Tomaatin kalttaus
Kalttaamalla poistat pehmeän kasviksen tai hedelmän kuoret helposti. Leikkaa tomaattien kuoriin ristiviillot ja upota ne 5–20 sekunniksi kiehuvaan veteen. Kuuman kylvyn jälkeen jäähdytä tomaatit kylmällä, juoksevalla vedellä ja poista kuoret vetäisemällä. Poista tomaatin sisässä oleva tikkumainen kantaosa ennen ruoaksi valmistamista.
Päiväkahvin aika, joten moussaka saa vielä odottaa.
Puolitoista tuntia meni valmisteluihin ja lopputulos oli hyvä. Munakoiso on mahtavan makuista, mutta sen itkettäminen ikävää ja suuritöistä puuhaa. Odotan kesää, jolloin munakoisoja ei tarvitse itkettää, vaan sen voi laittaa suoraan grillinyytteihin. Astioita liikantui valmisteluvaiheessa melkoisesti:
- paistinpannu jauhelihan ruskistamiseen ja vihannesten hauduttamiseen
- astia, mihin ruskistettu jauheliha ja vihannekset laitettiin jäähtymään siksi aikaa, kun paistinpannulla paistettiin perunat
- astia, mihin perunat laitettiin odottamaan siksi aikaa, kun munakoisot ruskistettiin
- pieni kattila tomaattien kalttausta varten
- ritilä leivinpaperilla munakoisojen itkettämisen
- vuoka moussakan paistamiseen uunissa
- vuoka, mihin moussaka kumottiin paistamisen jälkeen
(kuvat valmisteluvaiheesta tulossa).
Reseptien kirjaimellinen seuranta ruoanlaitossa ei vain sovi minulle. Vaikka kuinka yritän, niin sooloilu mm. mausteiden kanssa on verissä.
Kreikkalaiset valmistavat moussakansa useimmiten munakoisosta, mutta perunastakin ruoka syntyy."
Hmm... ohjeessa on kuitenkin 2 isoa munakoisoa, joten ilman munakoisoa ei perunamoussakakaan synny.
http://www.keittotaito.com/perinteinen_kreikkalainen_moussaka.html
Tässä vähän työläämpi moussaka, mikä tuntuu itselleni tutummalta versiolta.
Poikkeuksellisesti teimme ruokaostokset jo perjantaina ja päätös lauantain perunaherkusta oli tehtävä pikaisesti - onneksi Perunaherkut-kirja oli töissä mukanani. Mäyrikset Martta&Bertta ovat viikonlopun luonani hoidossa, enkä halua jättää niitä kaksistaan kauppareissun ajaksi, joten ainekset on jo valmiina. Nyt pitää odottaa sopivaa hetkeä aloittaa ruoan valmistus, sillä tämä moussaka ei valmistu aivan kädenkäänteessä. Välipäivinä minulla oli uusi harrastus, joten ei tarvinnut purkaa tunteitani perunablogiin. Olen aloittanut farmarina FaceBookin FarmVillessä ja illat kuluu farmilla ellei ole parempaa tekemistä, kuten tylsää TV:n katselua.
http://apps.facebook.com/onthefarm/index.php?ref=bookmark&fb_page_id=102452128776
Ainekset:
2 isoa munakoisoa, suolaa (päädyin yhteen isoon munakoisoon)
300 g lampaan tai naudan jauhelihaa (valitsin naudan, koska se oli tarjouksessa)
2 sipulia, voita vuoan voitelemiseen,
2 rkl korppujauhoja, cayennepippuria, valkosipulia (vihdoinkin resepti, jossa on valkosipulia - ihanaa!), paprikaa, muskottipähkinää, pippuria, 250 g erilaisia vihanneksia, esim. kukkakaalia, herneitä, papuja, kesäkurpitsaa (itse valitsin kesäkurpitsaa ja purjoa. Purjoa jo senkin takia, etten voi käyttää 2 sipulia ruoassani, koska tod.näk. Seppo on allerginen sipulille, lisäksi valitsin paprikan, koska tulkitsin tuon edellisen paprikan jauheeksi), 4-5 pehmeää tomaattia (joita on melko vaikea löytää tähän aikaan vuodesta elleivät ne sitten ole mätiä; ulkona on 22 astetta pakkasta) 500 g perunoita, 200 g maitorahkaa, 4 kananmunaa, 1 rkl yrttejä, noin 100 g fetajuustoa.
OHJE
Voitele syvä uunivuoka ja jauhota se korppujahoilla. Leikkaa munakoisot puolen sentin paksuisiksi viipaleiksi. Ripottele viipaleille suolaa, pyyhi talouspaperilla leikkuupinnalle kertynyt neste ja ruskista viipaleita kummaltakin puolelta. (Onneksi olen ollut ennenkin tekemisissä munakoison kanssa ja tiedän, että suolan täytyy antaa vaikuttaa jonkin aikaa, noin ½ tuntia, viipaleiden päällä ennen kuin kertynyt neste on pyyhittävissä, kohdallani jollain mulla kuin talouspaperilla, jota taloudestani ei löydy. Kun antaa viipaleiden valua vinolla alustalla, ei jää paljon pyyhittävääkään). Vuoraa vuoka munakoisoviipaleilla. Ruskista jauheliha ja sipuli, mausta vahvasti, lisää tilkka vettä ja hauduta aineksia n. 10 min. Lisää pieniksi paloitellut vihannekset ja tomaatit ja jatka hauduttamista toiset n. 10 min. Anna jauhelihan hieman jäähtyä ja sekoita siihen rahka, johon on seikotettu munat (ja yrtit). Leikkaa kuoritut perunat ohuiksi viipaleiksi, paista niitä hetki pannulla ja lisää suolaa. Lado vuokaan munakoisoviipaleiden päälle vuorotellen kerros perunaa ja kerros jauhelihaseosta. Sirottele pinnalle korppujauhoja ja paloiteltua fetajuustoa (ajattelin laittaa fetaa myös kerrosten väliin). Paista 170-180 asteisessa uunissa tunti. Kumoa moussaka ennen tarjoilua vadille ja viipaloi se kakun tavoin.
Olen pärjännyt elämässäni hyvin ilman talouspaperia - myös pienen lapsen kanssa. Lapsiperhevieraani tietävät, ettei minulta löydy talouspaperia ja tuovat sitä joskus tulleessaan, josta sitten jää minullekin myöhempään käyttöön ja aina se on tullut käytettyä. Siskoni Eija pesi jopa lattiat aikoinaan talouspaperilla (saattaa pestä vieläkin) siinä kun minä kulutin vanhoja alushousuja samaan tarkoitukseen - siis kymmeniä vuosia sitten, nyt tähän tarkoitukseen on vanhat pyyhkeet. Erilaiset servetit ovat kovassa käytössä keittiössäni sen jälkeen, kun ne ovat palvelleet ruokapöydässä. Servetit on mun juttu! Ystävillenikin olen sanonut, ettei minulle saa tuoda mitään tuliaisia, mutta jos jostain syystä jotain haluatte tuoda, niin servetit ja kynttilät ovat aina tervetulleita (vinkvink). Ajattelin kaltata tomaatit ensin saadakseni kovan kuoren pois, koska nyt ei ollut saatavilla pehmeitä tomaatteja.
Tomaatin kalttaus
Kalttaamalla poistat pehmeän kasviksen tai hedelmän kuoret helposti. Leikkaa tomaattien kuoriin ristiviillot ja upota ne 5–20 sekunniksi kiehuvaan veteen. Kuuman kylvyn jälkeen jäähdytä tomaatit kylmällä, juoksevalla vedellä ja poista kuoret vetäisemällä. Poista tomaatin sisässä oleva tikkumainen kantaosa ennen ruoaksi valmistamista.
Päiväkahvin aika, joten moussaka saa vielä odottaa.
Puolitoista tuntia meni valmisteluihin ja lopputulos oli hyvä. Munakoiso on mahtavan makuista, mutta sen itkettäminen ikävää ja suuritöistä puuhaa. Odotan kesää, jolloin munakoisoja ei tarvitse itkettää, vaan sen voi laittaa suoraan grillinyytteihin. Astioita liikantui valmisteluvaiheessa melkoisesti:
- paistinpannu jauhelihan ruskistamiseen ja vihannesten hauduttamiseen
- astia, mihin ruskistettu jauheliha ja vihannekset laitettiin jäähtymään siksi aikaa, kun paistinpannulla paistettiin perunat
- astia, mihin perunat laitettiin odottamaan siksi aikaa, kun munakoisot ruskistettiin
- pieni kattila tomaattien kalttausta varten
- ritilä leivinpaperilla munakoisojen itkettämisen
- vuoka moussakan paistamiseen uunissa
- vuoka, mihin moussaka kumottiin paistamisen jälkeen
(kuvat valmisteluvaiheesta tulossa).
Reseptien kirjaimellinen seuranta ruoanlaitossa ei vain sovi minulle. Vaikka kuinka yritän, niin sooloilu mm. mausteiden kanssa on verissä.
Miten oikeesti voi saada tällaisen sotkun aikaseksi?
7.2.2010
Perunahapankaalipata Bigosch
Lihan osto eilen oli todella haastavaa enkä halua enää koskaan vastaavan haasteen eteen. Minimanissa oli porsaan lapa ja etuselkä tarjouksessa (3,99 €/kg). Tarvitsin luutonta sian etuselkää tai lapaa ½ kiloa. Ainut jäljellä oleva lavan pala oli runsaan kilon ja etuselkäpalat rasvaisia ja luisia, mutta päädyin lähes kilon etuselkäpalaan ja karsittuani siitä parhaat palat; jäljelle jäi puolisen kiloa. Eilinen ateria Shalimarissa oli maittava alkuruokineen ja jälkiruokineen - suosittelen!
Nyt tähän päivään ja Bigoschiin, joka on vanha sleesialainen perinneruoka. "Leimallista pohjoisten Keski-Euroopan maiden keittiöille onkin ollut tarjota yhdessä lihaa, hapankaalia ja perunaa. Alkuperäinen Bigosch maustetaan mieluusti talonpoikaiseen tapaan täyteläisen mausteiseksi."
Aineet:
100 g lihaista pekonia, 500 g luutonta sian etuselkää tai lapaa, suolaa, pippuria, muskottia ja voimakasta paprikajauhetta. 7½ dl lihalientä, 500 g hapankaalia, 800 g kiinteitä perunoita, vettä, vasta jauhettua mustapippuria
OHJE
Irrota pekonista nahka ja rustot ja suikaloi se (tämä on nykyään tuikitarpeetonta, sillä pekonin saa kaupasta ilman nahkaa ja rustoa, valmiiksi suikaloituna) ruskista sitä kookkaan padan pohjassa (missä muualla sen voisi ruskistaa kuin padan pohjassa). Lisää pataan suuriksi paloiksi kuutioitu sian etuselkä tai lapa, mausta pippurilla, muskotilla ja paprikalla (taidan tällä kertaa jättää muskotin pois). Kaada pataan lihaliemi, peitä ainekset kannella ja keitä hiljalleen puoli tuntia. Sekoita hapankaali lihan joukkoon ja hauduta vielä puolisen tuntia. Kuori perunat ja leikkaa ne puolen sentin paksuisiksi viipaleiksi. Keitä ne erikseen suolalla maustetussa vedessä ja sekoita perunat hapankaalipataan vähän ennen kuin ne ovat aivan pehmeitä. Näin ne pysyvät kypsyessään kauniin näköisinä eivätkä rikkoudu. Siirrä ruoka tarjoiluvatiin ja jauha pinnalle vähän mustapippuria.
Lihat ja hapankaali ovat porisseet padassa jo tunnin verran, joten nyt on aika mennä laittamaan valmiiksi kuoritut ja viipaloidut perunat porisemaan. Viini jää tänään avaamatta mutta toki ruoan kanssa on jäänyt nautittavaksi lasillinen punaviiniä, vaikka olut olisi ehkä parempi vaihtoehto tämän ruoan kanssa. Perunat on lisätty pataan ja se tarjotaan suoraan paistokasarista, ei erilliseltä tarjoiluvadilta. Ei muuta kun lautaset pöytään ja syömään. Annoksesta riittäisi armeijalle.
Pata oli hyvää, muttei kovin kuvauksellinen. Liha oli pehmeää ja maistui lihalle ja näin sain rohkeutta tehdä possuruokaa muustakin kuin possunfileestä tai paistista. Ehkä jo ensi lauantaina on uusi pataruoka pöydässäni, myös uusi kunnon pata on ostoslistalla.
Nyt tähän päivään ja Bigoschiin, joka on vanha sleesialainen perinneruoka. "Leimallista pohjoisten Keski-Euroopan maiden keittiöille onkin ollut tarjota yhdessä lihaa, hapankaalia ja perunaa. Alkuperäinen Bigosch maustetaan mieluusti talonpoikaiseen tapaan täyteläisen mausteiseksi."
Aineet:
100 g lihaista pekonia, 500 g luutonta sian etuselkää tai lapaa, suolaa, pippuria, muskottia ja voimakasta paprikajauhetta. 7½ dl lihalientä, 500 g hapankaalia, 800 g kiinteitä perunoita, vettä, vasta jauhettua mustapippuria
OHJE
Irrota pekonista nahka ja rustot ja suikaloi se (tämä on nykyään tuikitarpeetonta, sillä pekonin saa kaupasta ilman nahkaa ja rustoa, valmiiksi suikaloituna) ruskista sitä kookkaan padan pohjassa (missä muualla sen voisi ruskistaa kuin padan pohjassa). Lisää pataan suuriksi paloiksi kuutioitu sian etuselkä tai lapa, mausta pippurilla, muskotilla ja paprikalla (taidan tällä kertaa jättää muskotin pois). Kaada pataan lihaliemi, peitä ainekset kannella ja keitä hiljalleen puoli tuntia. Sekoita hapankaali lihan joukkoon ja hauduta vielä puolisen tuntia. Kuori perunat ja leikkaa ne puolen sentin paksuisiksi viipaleiksi. Keitä ne erikseen suolalla maustetussa vedessä ja sekoita perunat hapankaalipataan vähän ennen kuin ne ovat aivan pehmeitä. Näin ne pysyvät kypsyessään kauniin näköisinä eivätkä rikkoudu. Siirrä ruoka tarjoiluvatiin ja jauha pinnalle vähän mustapippuria.
Lihat ja hapankaali ovat porisseet padassa jo tunnin verran, joten nyt on aika mennä laittamaan valmiiksi kuoritut ja viipaloidut perunat porisemaan. Viini jää tänään avaamatta mutta toki ruoan kanssa on jäänyt nautittavaksi lasillinen punaviiniä, vaikka olut olisi ehkä parempi vaihtoehto tämän ruoan kanssa. Perunat on lisätty pataan ja se tarjotaan suoraan paistokasarista, ei erilliseltä tarjoiluvadilta. Ei muuta kun lautaset pöytään ja syömään. Annoksesta riittäisi armeijalle.
Pata oli hyvää, muttei kovin kuvauksellinen. Liha oli pehmeää ja maistui lihalle ja näin sain rohkeutta tehdä possuruokaa muustakin kuin possunfileestä tai paistista. Ehkä jo ensi lauantaina on uusi pataruoka pöydässäni, myös uusi kunnon pata on ostoslistalla.
4.2.2010
Välipäiväkommentointia
Niin meni tammikuu 2010 ja perunaherkkuja oli joka lauantai. Vieläkö jatkan tätä? Toki, kun alku oli näin lupaava ja monet herkut odottavat vielä tekijäänsä. Perunalauantai saattaa nyt vaihtua sunnuntaiksi, kun vihdoinkin aiomme mennä intialaisravintola Shalimariin http://www.ravintolashalimar.fi/ syömään. Tätä matkaa on tehty jo pari vuotta vaikka matka on vain pari kilometriä. Sepolla on nyt eläkkeellä ollessaan aikaa myös lähimatkailuun! Huomenna kauppaan ja sunnuntaina pöydässä on peruna-hapankaalipata Bigosch. Haastavinta huomisissa ruokaostoksissa on possun lapa/selkä, kun olen tottunut ostamaan aina filettä ja kyljyksiä, mutta... Shalimarin listaltakin löytyi muutama annos perunoiden kera runsaan riisin ohella, mutta nyt kun sunnuntai on pyhitetty perunalle, vatsa on tarkoitus täyttää lihalla ja riisillä.
Sohvaperunat!
30.1.2010
Rösti
Viime lauantaina perunablogini lepäsi, sillä olin Kaarinassa äitini luona. Mutta toteutuin suunnitelmani keitetyistä kuoriperunoista ja lihapullista kermakastikkeessa - suussa sulavaa!. Uskomatonta, että Kaarinan K-marketista sai tähän aikaan vuodesta siikliä irtomyynnistä ja siikliähän "mummoille", ja mielellään myös minulle, pitää olla. Punaviini sopi hyvin lihapullien ja perunoiden kera nautittavaksi ja juhlisti lauantailounaan äitini kanssa, joka joi 2 centtiä viiniä. Tänä lauantaina en päässyt toteuttamaan Bismarckin raguuta tai perunahapankaalipata Bigoschia sillä vieraat, siskoni Mirja ja miehensä Pekka, lähtivät jo ennen puoltapäivää, joten Bigoschi on listalla viikon kuluttua. Tänään toteutan, mitä kaapista vieraiden jäljiltä löytyy.
Pakastimestani löytyi lampaan fileitä, joten valitsin niiden lisukkeeksi Perunaherkkukirjasta Röstin. Tämä rösti poikkeaa suuresti siitä, miten sen yleensä valmistan; raastan raa'an perunan ja puristan nesteet pois, minkä jälkeen maustan raasteen ja paistan pannulla "pihveinä". Tämä rösti on sveitsiläistä perinnettä. Kirjan mukaan entisaikojen tytöt eivät päässeet naimisiinkaan, elleivät osanneet valmistaa kunnon röstiä. Toki näin pitkälle en tämän röstin avulla tähtää, kunhan saan valmistettua hyvän lauantai-illallisen.
Tarvikkeet:
1 kg perunoita, 1/2 sipulia, 50 g voita, suolaa, pippuria, paprikajauhetta, 1 rkl persiljaa (jonka jätän pois)
OHJE
Keitä perunat kuorineen lähes kypsiksi ja jäähdytä ne. Kuori ja raasta perunat karkeaksi raasteeksi. Silppua sipuli ja kuullota se mieluiten rautapannulla sulatetussa voissa (no voi voi, rautapannua en ota esille, sillä pannu on niin raskas, etten näillä nivelrikkoisilla sormillani jaksa sitä liikuttaa - siis toki minulta valurautapannu löytyy). Mausta perunaraaste suolalla, pippurilla ja paprikalla ja levitä se tasaisesti pannulle. Painele se lastalla tiiviiksi kakuksi ja paista 3-5 minuuttia. Käännä kakku sitten varovasti ja paista toinen puoli samalla tavalla. Röstin pitäisi olla pinnalta rapea ja sisältä mehevä. Sirottele päälle persiljaa ja tarjoile kuumana. Rösti on zürichiläisen suikalepaistin perinteinen lisäke mutta maistuu kyllä muidenkin lihakastikeruokien kera.
Valintani on lampaan fileet ja punaviinikastike. Perunat on keitetty lähes kypsiksi ja ovat nyt jäähtymässä. On aika avata punaviini, joka on vierailtamme kiitokseksi saatu etelä-afrikkalainen Juno (Shiraz, Mourvédre, Viognier). Punaviinikastikkeeseen jäi eilisestä 3 litran Espiritu pönikästä ainakin tuo tarvitsemani 2 desiä, joka on lähes 1½ desiä yli sen, mitä Seppo sallisi käytettävän ruoan valmistukseen.
Pakastimestani löytyi lampaan fileitä, joten valitsin niiden lisukkeeksi Perunaherkkukirjasta Röstin. Tämä rösti poikkeaa suuresti siitä, miten sen yleensä valmistan; raastan raa'an perunan ja puristan nesteet pois, minkä jälkeen maustan raasteen ja paistan pannulla "pihveinä". Tämä rösti on sveitsiläistä perinnettä. Kirjan mukaan entisaikojen tytöt eivät päässeet naimisiinkaan, elleivät osanneet valmistaa kunnon röstiä. Toki näin pitkälle en tämän röstin avulla tähtää, kunhan saan valmistettua hyvän lauantai-illallisen.
Tarvikkeet:
1 kg perunoita, 1/2 sipulia, 50 g voita, suolaa, pippuria, paprikajauhetta, 1 rkl persiljaa (jonka jätän pois)
OHJE
Keitä perunat kuorineen lähes kypsiksi ja jäähdytä ne. Kuori ja raasta perunat karkeaksi raasteeksi. Silppua sipuli ja kuullota se mieluiten rautapannulla sulatetussa voissa (no voi voi, rautapannua en ota esille, sillä pannu on niin raskas, etten näillä nivelrikkoisilla sormillani jaksa sitä liikuttaa - siis toki minulta valurautapannu löytyy). Mausta perunaraaste suolalla, pippurilla ja paprikalla ja levitä se tasaisesti pannulle. Painele se lastalla tiiviiksi kakuksi ja paista 3-5 minuuttia. Käännä kakku sitten varovasti ja paista toinen puoli samalla tavalla. Röstin pitäisi olla pinnalta rapea ja sisältä mehevä. Sirottele päälle persiljaa ja tarjoile kuumana. Rösti on zürichiläisen suikalepaistin perinteinen lisäke mutta maistuu kyllä muidenkin lihakastikeruokien kera.
Valintani on lampaan fileet ja punaviinikastike. Perunat on keitetty lähes kypsiksi ja ovat nyt jäähtymässä. On aika avata punaviini, joka on vierailtamme kiitokseksi saatu etelä-afrikkalainen Juno (Shiraz, Mourvédre, Viognier). Punaviinikastikkeeseen jäi eilisestä 3 litran Espiritu pönikästä ainakin tuo tarvitsemani 2 desiä, joka on lähes 1½ desiä yli sen, mitä Seppo sallisi käytettävän ruoan valmistukseen.
Nyt kun perusasiat ovat kohdallaan, voin siirtyä valmistamaan ruokaa kellon ollessa jo 17:05.
Ruoanlaiton tässä vaiheessa tunsin itseni mestariksi
Vanha valurautapannu oli sittenkin tarpeen röstin valmistuksessa, sillä teflonpannussa paistuivat lammasfileet. Naimisiin en röstin avulla olisi päässyt, sillä lisäsin siihen muutaman kynnen valkosipulia, joita sveitsiläissulhot eivät ehkä olisi hyväksyneet. Rösti oli todella hyvää ja söimme kevyesti neljän hengen annoksen kahdestaan ja sitä nähdään ruokapöydässäni useamminkin. Röstin varovasti kääntäminen ei onnistunut ilman lautasen apua. Punaviinikastikekin oli mitoitettu neljälle, mutta leivän kanssa se kaavittiin viimeiseen pisaraan asti.
Tässä valmis lauantai-illallinen
Kuvat paljastavat kattauksen tilan. Ehkä olisi hyvä vaihtaa ainakin pöytäliina. Mutta toisaalta odotan innolla veljeltäni Jyrkiltä ostamani vanhan soikean ison pöydän saapumista kotiini. Olen ostanut sitä varten jo uuden pöytäliinakankaankin. Vatsa tyytyväisyyttä hyrräten siirryn nyt sohvalle televisiota tuijottamaan kuten sohvaperuna konsanaan.
21.1.2010
Välipäivätuskaa
Lauantaihin on enää kaksi yötä ja olen päättänyt pistäytyä viikonlopulla äitini (90 v.) luona Kaarinassa. Joten siellä menee myös uudelle perunareseptille pyhitetty lauantai. Mutta äitini rakastaa keitettyjä (kuori)perunoita, joten mietinpä....
Ei ehkä niin kauheaa kuitenkaan. Keitettyjä perunoita ja lihapullia kermakastikkessa - miltä kuullostaa?
Perunat ja lihapullat eivät houkuttele avaamaan ruoanvalmisteluviiniä, joten ei ongelmaa. Koko ensi viikon voinkin sitten suunnitella seuraavan lauantain perunaruokaa, kun kylään tulee "täyslaktoositon" vieras. Perunaherkkukirja on pullollaan hyvin kermaisia reseptejä, vaihtoehdoiksi jää peruna-hapankaalipata Bigosch tai Bismarckin raguu.
Mutta miten selviän lauantaista ilman tietokonetta - se jää nähtäväksi.
Perunaherkkukirjan reseptit ovat kovin saksalaisia, joten laitan tähän loppuun aiheeseen sopivan vitsin.
"Saksalaisten huumorintaju ... Ovathan niin perunat kuin saksalaisten huumorikin ”maan alla”, molemmat syvälle kaivettuja. Peruna täytyy ensin kaivaa esiin, puhdistaa, hioa huippukuntoon ja kypsentää pehmeäksi, sitten siitä voi nauttia – sama pätee saksalaiseen huumoriin. ... "
Ei ehkä niin kauheaa kuitenkaan. Keitettyjä perunoita ja lihapullia kermakastikkessa - miltä kuullostaa?
Perunat ja lihapullat eivät houkuttele avaamaan ruoanvalmisteluviiniä, joten ei ongelmaa. Koko ensi viikon voinkin sitten suunnitella seuraavan lauantain perunaruokaa, kun kylään tulee "täyslaktoositon" vieras. Perunaherkkukirja on pullollaan hyvin kermaisia reseptejä, vaihtoehdoiksi jää peruna-hapankaalipata Bigosch tai Bismarckin raguu.
Mutta miten selviän lauantaista ilman tietokonetta - se jää nähtäväksi.
Perunaherkkukirjan reseptit ovat kovin saksalaisia, joten laitan tähän loppuun aiheeseen sopivan vitsin.
"Saksalaisten huumorintaju ... Ovathan niin perunat kuin saksalaisten huumorikin ”maan alla”, molemmat syvälle kaivettuja. Peruna täytyy ensin kaivaa esiin, puhdistaa, hioa huippukuntoon ja kypsentää pehmeäksi, sitten siitä voi nauttia – sama pätee saksalaiseen huumoriin. ... "
16.1.2010
Kalalaatikko
No niin... Tämän lauantain valinta on kalalaatikko. Viime lauantaina löysimme Lidlin pakastealtaasta Alaskan seitiä 400 g alle euron, joten tehtäväni oli löytää Perunaherkkukirjasta resepti kalaan. En ole syönyt seitiä vuosiin (yli 10 vuoteen), kalakeitossakin käytän nykyään kirjolohta.
"Tämän alunperin dalmatialaisen http://fi.wikipedia.org/wiki/Dalmatia kalalaatikon maustajina ovat suomalaisille varsin eksoottiset, hmm... tässä välissä on todettava, että kirjan alkuperäislaitos on 80-luvulta, kalamausteet Worcestershire-kastike ja muskottipähkinä." Muskottipähkinällä täytin maustepurkkini viime viikolla ja nyt on tunnustettava, että Worcestershiren-kastiketta ei hyllyiltäni löytynyt - nyt löytyy http://fi.wikipedia.org/wiki/Worcesterkastike .
Tarvikkeet:
600 g kiinteitä perunoita
voita vuoan voitelemiseen
400 g kalafileetä (esim. turskaa tai kirjolohta)
hiukan Worcestershire-kastiketta
pippuria, muskottipähkinää, sitruunamehua (mistähän pippurista tässä on kyse?)
1 pieni sipuli, hiukan voita
1 nippu tilliä
3 kananmunaa ja 2½ dl kermaa (2 dl saa riittää, koska Valio on päättänyt pakata kuohukerman 2 dl purkkeihin). Missä suola?
Peruna ei ole vain peruna, vaan sen sielunelämään ja ulkoiseen olemukseen pitää paneutua - on kiinteä, jauhomainen, vaaleamaltoinen, keltamaltoinen, pitkulainen, sileäkuorinen jne.
Tilliin suhtaudun (kuten varmaan moni muukin 50-60 -luvuilla koulunsa käynyt) karttaen, koska mielessäni on vielä kirkkaana koulun tillilihakastike, johon äitini ei koskaan kotona sortunut.
Sitruunaa kalassa - no, jos ohjeessa niin sanotaan, muuten olen melko kyllästynyt tähän yhdistelmään ja mielestäni sitruuna peittää kalan maun.
Klo 16:30 ja kalalaatikon valmistelu on alkanut viinipullon avauksella, vuorossa espanjalainen Dragon, koska kuukauden kuluttua on edessä Madridin/Toledon matka ja haaveissa kunnon espanjalainen perunamunakas. On hyvä orientoitua espanjalaiseen viiniin, jossa pahaksi onneksi oli liikaa rikkiä kuten useimmissa ranskalaisissakin, ja Seppo sai vuorostaan allergiakohtauksen.
Kalaksi valitsimme kuitenkin kirjolohen, jotta voimme huomenna nauttia Alaskan seitiä leivitettynä jauhoissa ja kananmunassa ja voissa paistettuna, kuten se oli tapana tehdä nuoruudessani.
"Tämän alunperin dalmatialaisen http://fi.wikipedia.org/wiki/Dalmatia kalalaatikon maustajina ovat suomalaisille varsin eksoottiset, hmm... tässä välissä on todettava, että kirjan alkuperäislaitos on 80-luvulta, kalamausteet Worcestershire-kastike ja muskottipähkinä." Muskottipähkinällä täytin maustepurkkini viime viikolla ja nyt on tunnustettava, että Worcestershiren-kastiketta ei hyllyiltäni löytynyt - nyt löytyy http://fi.wikipedia.org/wiki/Worcesterkastike .
Tarvikkeet:
600 g kiinteitä perunoita
voita vuoan voitelemiseen
400 g kalafileetä (esim. turskaa tai kirjolohta)
hiukan Worcestershire-kastiketta
pippuria, muskottipähkinää, sitruunamehua (mistähän pippurista tässä on kyse?)
1 pieni sipuli, hiukan voita
1 nippu tilliä
3 kananmunaa ja 2½ dl kermaa (2 dl saa riittää, koska Valio on päättänyt pakata kuohukerman 2 dl purkkeihin). Missä suola?
Peruna ei ole vain peruna, vaan sen sielunelämään ja ulkoiseen olemukseen pitää paneutua - on kiinteä, jauhomainen, vaaleamaltoinen, keltamaltoinen, pitkulainen, sileäkuorinen jne.
Tilliin suhtaudun (kuten varmaan moni muukin 50-60 -luvuilla koulunsa käynyt) karttaen, koska mielessäni on vielä kirkkaana koulun tillilihakastike, johon äitini ei koskaan kotona sortunut.
Sitruunaa kalassa - no, jos ohjeessa niin sanotaan, muuten olen melko kyllästynyt tähän yhdistelmään ja mielestäni sitruuna peittää kalan maun.
Klo 16:30 ja kalalaatikon valmistelu on alkanut viinipullon avauksella, vuorossa espanjalainen Dragon, koska kuukauden kuluttua on edessä Madridin/Toledon matka ja haaveissa kunnon espanjalainen perunamunakas. On hyvä orientoitua espanjalaiseen viiniin, jossa pahaksi onneksi oli liikaa rikkiä kuten useimmissa ranskalaisissakin, ja Seppo sai vuorostaan allergiakohtauksen.
Kalaksi valitsimme kuitenkin kirjolohen, jotta voimme huomenna nauttia Alaskan seitiä leivitettynä jauhoissa ja kananmunassa ja voissa paistettuna, kuten se oli tapana tehdä nuoruudessani.
Voi on omassa keittiössäni öljyä tai kasvismargariinia, vain blinien kanssa voin pitää olla voita ja mielellään vielä kirkastettua.
OHJE
OHJE
Keitä perunat kuorineen juuri ja juuri kypsiksi. Kuori ne lämpiminä ja leikkaa kuutioiksi. Voitele uunivuoka ja levitä puolet perunoista vuoan pohjalle. Suikaloi kalafileet (minä kokolailla kuutioin kalan, eikä kirjan kuvassakaan filepalat suikaleilta näyttäneet) ja mausta ne Worcestershire-kastikkeella, pippurilla (oma valintani oli valmis kalamauste ja mustapippuri), muskotilla ja sitruunamehulla. Silppua sipuli ja pehmitä se voissa, lisää kala ja ripottele päälle puolet silputusta tillistä (jonka jätin siis pois). Hauduta kalaa pannua välillä ravistellen (no höh!) ja levitä seos perunakuutioiden päälle. Lisää loput perunat. Vatkaa munien rakenne rikki, lisää kerma ja suola (lisäsin suolaa vähän perunoihinkin). Kaada seos perunoiden päälle. Peitä vuoka foliolla ja paista 180-asteisessa uunissa, kunnes munakermaseos on hyytynyt (siihen meni puolisen tuntia). Ota vuoka uunista (miksi ihmeessä se pitäisi jättää uuniin) ja sirottele pinnalle loppu tillisilppu ennen tarjoilua.
En siis ostanut tillinippua, mutta minulla oli Viipurista ostettua kuivattua tilliä, jota sirottelin pinnalle ikäänkuin koristeeksi ja kaunis oli.
Jo tulee kalalaatikon tuoksu peräkammariini, joten pöytää kattamaan ja sytyttämään kynttilät. Laatikko oli hyvää ja Seppo ihmetteli, miksi ruoalla oli niin prosaallinen nimi. Ensi lauantaiksi valitsen perunaruoan, jolla on vähän fiinimpi nimi.
Tässä kalalaatikkoni13.1.2010
Välipäiväfilosofiaa
En millään malta odottaa lauantaihin, kun saan taas kokeilla uutta reseptiä - todennäköisesti perunaa ja kalaa.
Eilen sain ystävältäni Kajalta aiheen pohtia perunan syvempää olemusta, kun hän yritti kommentoida (toistaiseksi onnistumatta) tekstiäni. Elämä on hänen mielestään kuin peruna - pannaan pyörimään ja sitten se pyörii omalla painollaan tai jotenkin näin... Please Kaja, try again!
Niinpä, perunan voi panna pyörimään. Aikansa pyörittyään siihen kasvaa idut ja sitten se juurtuu johonkin ja synnyttää uusia mukuloita, joista kasvaa maukkaita perunoita ellei se sitä ennen ole joutunut pannulle, pataan, uuniin tai kattilaan. Itse tunnen olevani PyöriväPeruna, koska jatkan pyörimistä, enkä tunne juurtuneeni vieläkään, vaikka yhden mukulan olen jo synnyttänytkin.
Kun tutustuin keski-suomalaiseen elämänmenoon yli 20 vuotta sitten, kuulin ensimmäisen kerran perunavellistä, joka onkin päijät-hämäläinen eikä länsi-suomalainen, mistä itse olen lähtöisin, perinneruoka. Näinä vuosina olen useasti ajatellut tehdä perunavelliä, mutta aina on vellit jääneet ajatuksen asteelle. Mutta nyt, kun minulla on lähempi suhde perunaan, keitin perunavelliä. Se oli hyvää.
Ohjeita löytyi todella monia, mutta minulla oli aivan oma käsitys, miten sen valmistan. En siis suinkaan survonut perunoita (joita löytyi 7) tasaiseksi muusiksi vaan jätin, kuten työtoverini äiti oli aikoinaan tehnyt, perunat hyvin rouheiksi. Keitinvettä laitoin niin, että perunat ja yksi silputtu sipuli juuri peittyivät, sekaan vähän suolaa ja kasvisliemikuutio. En keittänyt perunoita aivan pehmeiksi, vaan survoin ne al dentenä suoraan keitinveteen ja lisäsin vehnänajauhot kylmään maitoon, jolla suurustin keiton ja lisäsin vielä vähän mustapippuria. Mitenköhän tästä laatisi reseptin. Miksi laatisin?
Eilen sain ystävältäni Kajalta aiheen pohtia perunan syvempää olemusta, kun hän yritti kommentoida (toistaiseksi onnistumatta) tekstiäni. Elämä on hänen mielestään kuin peruna - pannaan pyörimään ja sitten se pyörii omalla painollaan tai jotenkin näin... Please Kaja, try again!
Niinpä, perunan voi panna pyörimään. Aikansa pyörittyään siihen kasvaa idut ja sitten se juurtuu johonkin ja synnyttää uusia mukuloita, joista kasvaa maukkaita perunoita ellei se sitä ennen ole joutunut pannulle, pataan, uuniin tai kattilaan. Itse tunnen olevani PyöriväPeruna, koska jatkan pyörimistä, enkä tunne juurtuneeni vieläkään, vaikka yhden mukulan olen jo synnyttänytkin.
Kun tutustuin keski-suomalaiseen elämänmenoon yli 20 vuotta sitten, kuulin ensimmäisen kerran perunavellistä, joka onkin päijät-hämäläinen eikä länsi-suomalainen, mistä itse olen lähtöisin, perinneruoka. Näinä vuosina olen useasti ajatellut tehdä perunavelliä, mutta aina on vellit jääneet ajatuksen asteelle. Mutta nyt, kun minulla on lähempi suhde perunaan, keitin perunavelliä. Se oli hyvää.
Ohjeita löytyi todella monia, mutta minulla oli aivan oma käsitys, miten sen valmistan. En siis suinkaan survonut perunoita (joita löytyi 7) tasaiseksi muusiksi vaan jätin, kuten työtoverini äiti oli aikoinaan tehnyt, perunat hyvin rouheiksi. Keitinvettä laitoin niin, että perunat ja yksi silputtu sipuli juuri peittyivät, sekaan vähän suolaa ja kasvisliemikuutio. En keittänyt perunoita aivan pehmeiksi, vaan survoin ne al dentenä suoraan keitinveteen ja lisäsin vehnänajauhot kylmään maitoon, jolla suurustin keiton ja lisäsin vielä vähän mustapippuria. Mitenköhän tästä laatisi reseptin. Miksi laatisin?
Yllä vienan-karjalainen (Paanajärvi) perunamaan malli, jota ensi kesänä yritän toteuttaa omalla takapihallani. Alla takapihani viime kesäinen yhdistetty peruna- ja mansikkamaa
9.1.2010
Alemannien perunapiirakka
Tämän illan valinta on siis Alemannien perunapiirakka.http://fi.wikipedia.org/wiki/Alemannit
Mietin, että olenkohan rikollisella tiellä, kun kirjoitan blogiini Valittujen Palojen "Perunaherkut" kirjassa julkaistuja reseptejä - mutta toisaalta, netti on täynnä erilaisia reseptejä vapaasti muunneltavissa ja sellaisinaan toteutettaviksi. Kurkkaan, löytyykö tämäkin sieltä - ei löytynyt.
Ennen kauppaanlähtöä huomasin, että ainakin muskottipähkinäpurkkini on aivan tyhjä, koska olen käyttänyt sen sisällön röstiperunoihin aikojen kuluessa.
Tarvikkeita tähän piirakkaan on niin runsaasti, että tätä syödään vielä huomennakin, kun tehdään raikas salaatti piirakan seuraksi.
Taikina: 4 dl vehnäjauhoja, ripaus suolaa ja muskottipähkinää, 2 rkl vettä, 1 munankeltuainen, 125 g voita
Täyte: 150 g porkkanoita, ½ kiloa keitettyjä perunoita, 200 g herkkusieniä, 100 g herneitä, suolaa, ripaus cayennepippuria, ripaus muskottipähkinää, 1 tl sahramia, 1 rkl maitoa (siis lämmintä, kuten ohjeessa myöhemmin sanotaan)
Liemi: 2½ dl kermaa, 3 kananmunaa, 1½ dl juustoraastetta, suolaa, 2 munankeltuaista
Muskottipähkinä ym. on nyt ostettu. Herneiden sijaan tuli pieni pakastepussi herne/maissi/paprikaa (50 cent), kun pelkät herneet olivat jättipusseissa. Sahramia en ostanut, sillä maustehyllystäni löytyi "like sahram", jonka Sanna on tuonut tuliaisina Kreikasta, saa kelvata. Eikä sahrami oikeastaan miltään maistukaan, mutta antaa kauniin värin ruokaan. Ripaus on samanlainen maustemitta kuin pullataikinan sopivamäärä jauhoja, joten olen jättänyt pullat leipomatta. http://fi.wikipedia.org/wiki/Sahrami
OHJE
mukaellen ja mutkia oikoen (sulkeissa kommenttini - joita riittää):
Mittaa jauhot kulhoon ja lisää suola sekä muskottipähkinä. Sekoita joukkoon vesi, munankeltuainen ja voi (minulla laktoositon leivontamargariini) pieninä palasina. Anna taikinan jähmettyä kylmässä n. 20 min. Kaaviloi 2/3 taikinasta noin ½ sentin paksuiseksi (mallin voit itse valita) levyksi. Painele levy voideltuun vuokaan - halkaisija noin 28 cm - siten, että laidoille jää 2-3 sentin korkuinen reunus (taidan kokeilla irtopohjavuokaa).
Kuori ja kuutioi porkkanat ja keitä ne pehmeiksi. (Tässä vaiheessa ihmettelin, että miksi tarvikkeissa on valmiiksi keitetyt perunat ja porkkanat keitetään vasta tässä vaiheessa - taidan keittää ne samassa vedessä ja kuoria ja muotoilla sitten ohjeen mukaiseen kuosiin). Viipaloi perunat ja herkkusienet. Sekoita porkkanat, perunat, sienet ja herneet (herne/maissi/paprika) keskenään. Lisää ruokalusikalliseen lämmintä maitoa sekoitettu sahrami sekä muut mausteet. Levitä seos (eli täyte) tasaisesti taikinapohjalle.
Sekoita kerma ja munat keskenään, lisää juustoraaste ja suola. Kaada seos tasaisesti täytteen päälle. Kaaviloi lopputaikinasta vuoan kokoinen kansi ja peitä täyte sillä. Painele kannen ja pohjan reunat huolellisesti kiinni (tämä tulee olemaan ainakin minulle haaste - kirjan kuvassa piirakka näyttää upealta - keskireikäkin on taidetta. Kaikki tekemäni pasteijat huolellisesta reunojen kiinnittämisestä huolimatta "irvistävät" aina - mikä neuvoksi?).
Sekoita munankeltuaiset (nämä taitavat olla ne 2 viimeistä munankeltuaista liemen tarvikkeissa) vesitilkkaan ja voitele piirakan kansi reilusti tällä seoksella. Leikkaa keskelle piirakkaa läpimitaltaan parin sentin suuruinen reikä ja paista piirasta 180-asteisessa uunissa (apua! ylä-, ala- vai keskilämpö?) 30-40 minuuttia eli kunnes täytteen liemi hyytyy. Tarjoa heti.
Lauantai 9.1.2010 kello 15:30 ja kohta avaamme viinipullon (etelä-afrikkalainen Juno: Shiraz, Mourvedre, Viognier) ja aloitamme henkisen valmistautumisen ruoan laittoon. Ruoan arvioitu valmistusaika: perunoiden ja porkkanoiden kiuhuessa 20-30 min teen taikinan, joka saa siis jäähtyä samaiset 20 min. Täytteen ja liemen tekoon noin 15 min, taikinan kaulintaan ja vuokaan asetteluun sekä reijän tekoon taidoillani 20 min ja uunissa 30-40 min eli arvioitu päivällisaika on 18:00. Sitä odotellessa - Skool!
Klo 16:05 aloitimme piirakan teon (Seppo raastoi juuston) ja nyt 17:25 piirakka on uunissa. Haluaisinpa nähdä sen mestarin, joka kaulitsee ohjeen mukaisesta taikinasta kannen piirakkaan ja vielä huolellisesti kiinnittää sen piirakan pohjaan. Saattoi vika olla voissakin tai siis siinä, etten käyttänyt voita. Taikinan veivaamiseen meni melkein tuo 20 min, minkä perunat ja porkkanat kiehuivat. Käytin sittenkin tavallista pyöreää uunivuokaa (halkaisija 28 cm, reunat 3 cm), mutta täytettä tuli niin runsaasti, etteivät reunat riittäneet. Taiteile siihen sitten kansi (jota oli täysin mahdoton kaulita vaikka lisäsin alle ja päälle vehnäjauhoja) kauniisti! Cyennepippuri oli päässyt loppumaan, joten käytin hot chiliä. Nyt kattamaan pöytä ja katsomaan, mitä uunista tulee ulos.
Tässä piirakka menossa uuniin ja vieressä kirjan valmis piirakka. Ero on hyvin havaittavissa.
Uunista tullut perunapiirakka oli herkullinen ulkonäöstään huolimatta. Minulle ei vain auennut, mikä osio teki siitä juuri alemanneille ominaisen piirakan. Täyttäväkin se oli, joten huomenna syömme samaa piirakkaa ilman raikasta salaattia, jonka söimme tänään. Vieraille en tämännäköistä piirakkaa menisi tarjoamaan, mutta monta hyvää uutta ideaa tästä sitten syntyi seuraavaan piirakkaan, johon taikinaa täytyy tehdä kaksinkerroin, jotta sitä riittäisi kanteenkin ja nimikin on sitten aivan jotain muuta kuin alemannien perunapiirakka.
Mietin, että olenkohan rikollisella tiellä, kun kirjoitan blogiini Valittujen Palojen "Perunaherkut" kirjassa julkaistuja reseptejä - mutta toisaalta, netti on täynnä erilaisia reseptejä vapaasti muunneltavissa ja sellaisinaan toteutettaviksi. Kurkkaan, löytyykö tämäkin sieltä - ei löytynyt.
Ennen kauppaanlähtöä huomasin, että ainakin muskottipähkinäpurkkini on aivan tyhjä, koska olen käyttänyt sen sisällön röstiperunoihin aikojen kuluessa.
Tarvikkeita tähän piirakkaan on niin runsaasti, että tätä syödään vielä huomennakin, kun tehdään raikas salaatti piirakan seuraksi.
Taikina: 4 dl vehnäjauhoja, ripaus suolaa ja muskottipähkinää, 2 rkl vettä, 1 munankeltuainen, 125 g voita
Täyte: 150 g porkkanoita, ½ kiloa keitettyjä perunoita, 200 g herkkusieniä, 100 g herneitä, suolaa, ripaus cayennepippuria, ripaus muskottipähkinää, 1 tl sahramia, 1 rkl maitoa (siis lämmintä, kuten ohjeessa myöhemmin sanotaan)
Liemi: 2½ dl kermaa, 3 kananmunaa, 1½ dl juustoraastetta, suolaa, 2 munankeltuaista
Muskottipähkinä ym. on nyt ostettu. Herneiden sijaan tuli pieni pakastepussi herne/maissi/paprikaa (50 cent), kun pelkät herneet olivat jättipusseissa. Sahramia en ostanut, sillä maustehyllystäni löytyi "like sahram", jonka Sanna on tuonut tuliaisina Kreikasta, saa kelvata. Eikä sahrami oikeastaan miltään maistukaan, mutta antaa kauniin värin ruokaan. Ripaus on samanlainen maustemitta kuin pullataikinan sopivamäärä jauhoja, joten olen jättänyt pullat leipomatta. http://fi.wikipedia.org/wiki/Sahrami
OHJE
mukaellen ja mutkia oikoen (sulkeissa kommenttini - joita riittää):
Mittaa jauhot kulhoon ja lisää suola sekä muskottipähkinä. Sekoita joukkoon vesi, munankeltuainen ja voi (minulla laktoositon leivontamargariini) pieninä palasina. Anna taikinan jähmettyä kylmässä n. 20 min. Kaaviloi 2/3 taikinasta noin ½ sentin paksuiseksi (mallin voit itse valita) levyksi. Painele levy voideltuun vuokaan - halkaisija noin 28 cm - siten, että laidoille jää 2-3 sentin korkuinen reunus (taidan kokeilla irtopohjavuokaa).
Kuori ja kuutioi porkkanat ja keitä ne pehmeiksi. (Tässä vaiheessa ihmettelin, että miksi tarvikkeissa on valmiiksi keitetyt perunat ja porkkanat keitetään vasta tässä vaiheessa - taidan keittää ne samassa vedessä ja kuoria ja muotoilla sitten ohjeen mukaiseen kuosiin). Viipaloi perunat ja herkkusienet. Sekoita porkkanat, perunat, sienet ja herneet (herne/maissi/paprika) keskenään. Lisää ruokalusikalliseen lämmintä maitoa sekoitettu sahrami sekä muut mausteet. Levitä seos (eli täyte) tasaisesti taikinapohjalle.
Sekoita kerma ja munat keskenään, lisää juustoraaste ja suola. Kaada seos tasaisesti täytteen päälle. Kaaviloi lopputaikinasta vuoan kokoinen kansi ja peitä täyte sillä. Painele kannen ja pohjan reunat huolellisesti kiinni (tämä tulee olemaan ainakin minulle haaste - kirjan kuvassa piirakka näyttää upealta - keskireikäkin on taidetta. Kaikki tekemäni pasteijat huolellisesta reunojen kiinnittämisestä huolimatta "irvistävät" aina - mikä neuvoksi?).
Sekoita munankeltuaiset (nämä taitavat olla ne 2 viimeistä munankeltuaista liemen tarvikkeissa) vesitilkkaan ja voitele piirakan kansi reilusti tällä seoksella. Leikkaa keskelle piirakkaa läpimitaltaan parin sentin suuruinen reikä ja paista piirasta 180-asteisessa uunissa (apua! ylä-, ala- vai keskilämpö?) 30-40 minuuttia eli kunnes täytteen liemi hyytyy. Tarjoa heti.
Lauantai 9.1.2010 kello 15:30 ja kohta avaamme viinipullon (etelä-afrikkalainen Juno: Shiraz, Mourvedre, Viognier) ja aloitamme henkisen valmistautumisen ruoan laittoon. Ruoan arvioitu valmistusaika: perunoiden ja porkkanoiden kiuhuessa 20-30 min teen taikinan, joka saa siis jäähtyä samaiset 20 min. Täytteen ja liemen tekoon noin 15 min, taikinan kaulintaan ja vuokaan asetteluun sekä reijän tekoon taidoillani 20 min ja uunissa 30-40 min eli arvioitu päivällisaika on 18:00. Sitä odotellessa - Skool!
Klo 16:05 aloitimme piirakan teon (Seppo raastoi juuston) ja nyt 17:25 piirakka on uunissa. Haluaisinpa nähdä sen mestarin, joka kaulitsee ohjeen mukaisesta taikinasta kannen piirakkaan ja vielä huolellisesti kiinnittää sen piirakan pohjaan. Saattoi vika olla voissakin tai siis siinä, etten käyttänyt voita. Taikinan veivaamiseen meni melkein tuo 20 min, minkä perunat ja porkkanat kiehuivat. Käytin sittenkin tavallista pyöreää uunivuokaa (halkaisija 28 cm, reunat 3 cm), mutta täytettä tuli niin runsaasti, etteivät reunat riittäneet. Taiteile siihen sitten kansi (jota oli täysin mahdoton kaulita vaikka lisäsin alle ja päälle vehnäjauhoja) kauniisti! Cyennepippuri oli päässyt loppumaan, joten käytin hot chiliä. Nyt kattamaan pöytä ja katsomaan, mitä uunista tulee ulos.
Tässä piirakka menossa uuniin ja vieressä kirjan valmis piirakka. Ero on hyvin havaittavissa.
Uunista tullut perunapiirakka oli herkullinen ulkonäöstään huolimatta. Minulle ei vain auennut, mikä osio teki siitä juuri alemanneille ominaisen piirakan. Täyttäväkin se oli, joten huomenna syömme samaa piirakkaa ilman raikasta salaattia, jonka söimme tänään. Vieraille en tämännäköistä piirakkaa menisi tarjoamaan, mutta monta hyvää uutta ideaa tästä sitten syntyi seuraavaan piirakkaan, johon taikinaa täytyy tehdä kaksinkerroin, jotta sitä riittäisi kanteenkin ja nimikin on sitten aivan jotain muuta kuin alemannien perunapiirakka.
8.1.2010
Päätös
Päätös on tehty!
Pyhitän perunalle lauantait ja jos resepti on tarpeeksi "runsas", ei tarvitse miettiä sunnuntaisinkaan, mitä ruoaksi. Kovin ovat kermapitoisia perunaherkkujen reseptit. Onneksi nykyisin löytyy kaikki maitotuotteet myös laktoosittomina, sillä näitä "laktoositon" ystäviä ja sukulaisia on minullakin ja toki toivon heidän käyvän kylässä myös lauantaisin - perunapäivänä. Maustevalikoimaani pitää näköjään laajentaa. Täytyykin tarkistaa Sepon viime kevään Aasian (Kiina, Nepal, Bhutan, Intia) matkaltaan tuoman maustekassin sisältö, jospa niillä pääsisin alkuun. Sellerin, niin varsi kuin juuri, tulen jättämään pois kaikista resepteistä, sillä mielestäni selleri maistuu sille, mille kissan kusi haisee (anteeksi vaan!).
Tästä se sitten lähtee...
Pyhitän perunalle lauantait ja jos resepti on tarpeeksi "runsas", ei tarvitse miettiä sunnuntaisinkaan, mitä ruoaksi. Kovin ovat kermapitoisia perunaherkkujen reseptit. Onneksi nykyisin löytyy kaikki maitotuotteet myös laktoosittomina, sillä näitä "laktoositon" ystäviä ja sukulaisia on minullakin ja toki toivon heidän käyvän kylässä myös lauantaisin - perunapäivänä. Maustevalikoimaani pitää näköjään laajentaa. Täytyykin tarkistaa Sepon viime kevään Aasian (Kiina, Nepal, Bhutan, Intia) matkaltaan tuoman maustekassin sisältö, jospa niillä pääsisin alkuun. Sellerin, niin varsi kuin juuri, tulen jättämään pois kaikista resepteistä, sillä mielestäni selleri maistuu sille, mille kissan kusi haisee (anteeksi vaan!).
Tästä se sitten lähtee...
6.1.2010
Alku
15 vuotta Jarru-koira jakoi elämäni jokaisen päivän - ilot ja surut - ja antoi elämääni sisällön. Vaikka olimme välillä erossa viikonkin, niin ajatuksissani Jarru oli joka päivä.
15.12.2009 elämäni muuttui täysin ja siihen tuli Jarrun kokoinen tyhjyys. Kun suurin suru hellitti, mietin - mitä nyt.... Koskaan en ota uutta koiraa (josko Jarru nyt koira olikaan; paremminkin Iivokki), enkä mitään lemmikkiä, koska itselläni on pian 60 vuotta elettyä elämää takana ja maailmaakin tekisi vielä mieli nähdä.
Joulusta selvisimme (minä, Seppo, Kiira ja Henni-koira) jotenkin. En jaksa vieläkään miettiä itselleni ja Sepolle viikonloppuruokia, mutta syötävä on. Sunnuntaina 3.1. löysin hyllystäni vanhan Valittujen Palojen Makujen maailma kirjan "Perunaherkut" (3. painos, 1995), kun etsin muistini tueksi ohjetta ranskalaisten perunoiden tekoon. Viimeksi olen tehnyt ranskalaisia perunoita no, hei ainakin yli 30 vuotta sitten. Perunoista tuli taivaallisia ilman ohjettakin, sillä ohjetta en kirjasta löytänyt, mutta "siitä se ajatus sitten lähti". PERUNA!
Miksi miettiä joka viikonloppu mitä ruokaa laittaisin, sillä kirjassa oli 64 perunaruokaohjetta kuvineen, alkaen Alemannien perunapiirakasta (siis ketä olivat Alemannit?). Kirjastahan riittää ohjeita vuoden jokaiselle viikonlopulle, vaikka kaikki kanaa sisältävät ohjeet poistaisinkin tai tekisin niistä omat versiot. Sillä kanaa/broileria/kalkkunaa en ole syönyt pariin vuoteen - paitsi Venäjällä, mistä ei selviä ilman Kievin kotlettia. Tänään hyllystä löytyi vielä Kotivinkin "Uusi perunakirja" (2. painos, 1993). Vielä kun kaivoin esiin Kotikokki reseptikortit 70-luvulta, niin niistäkin löytyi "Vaihtelevaa perunasta ja vihanneksista", korttisarja nro 11. Siispä perunaa - perusruokaa - mutta pyhitänkö perunalle lauantait vai sunnuntait?
Suhteeni perunaan on ollut aina omituinen. Muistan kun Kiira oli tarhassa ja koteihin jaettiin kysely, kuinka usein perheessänne syödään keitettyä perunaa: joka aterialla, päivittäin, useammin kuin kerran viikossa, kerran viikossa, jne... Olin aivan kauhuissani! Meillä syötiin vain kesällä keitettyjä uusia perunoita. Mutta syötiin toki uuniperunoita, valkosipuliperunoita, perunamuusia ja muita perunaruokia, mutta kyselyyn jouduin vetämään rastin kohtaan: ei koskaan ja heti perään selvennykseksi, paitsi kesällä.
70-luvun puolessa välissä vastanaineena (1979 jo eronneena) mieheni mummo ihmetteli meillä vierailessaan, että mikäs' juhlapäivä nyt on, kun meillä syötiin riisiä lihan kanssa eikä keitettyjä perunoita.
Keitettyä perunaa ei siis nytkään tulla viikonloppuisin ruokapöydässäni näkemään - paitsi kesällä, kun nostamme uudet perunat takapihalta. Sitä odotellessani teen tuttavuutta perunakirjojeni kanssa ja tutkiskelen suhdettani keitettyyn perunaan. Mikä on oma suhteesi keitettyyn perunaan? Mieti sitä! Perunastako uusi "ystävä/harrastus" minulle?
15.12.2009 elämäni muuttui täysin ja siihen tuli Jarrun kokoinen tyhjyys. Kun suurin suru hellitti, mietin - mitä nyt.... Koskaan en ota uutta koiraa (josko Jarru nyt koira olikaan; paremminkin Iivokki), enkä mitään lemmikkiä, koska itselläni on pian 60 vuotta elettyä elämää takana ja maailmaakin tekisi vielä mieli nähdä.
Joulusta selvisimme (minä, Seppo, Kiira ja Henni-koira) jotenkin. En jaksa vieläkään miettiä itselleni ja Sepolle viikonloppuruokia, mutta syötävä on. Sunnuntaina 3.1. löysin hyllystäni vanhan Valittujen Palojen Makujen maailma kirjan "Perunaherkut" (3. painos, 1995), kun etsin muistini tueksi ohjetta ranskalaisten perunoiden tekoon. Viimeksi olen tehnyt ranskalaisia perunoita no, hei ainakin yli 30 vuotta sitten. Perunoista tuli taivaallisia ilman ohjettakin, sillä ohjetta en kirjasta löytänyt, mutta "siitä se ajatus sitten lähti". PERUNA!
Miksi miettiä joka viikonloppu mitä ruokaa laittaisin, sillä kirjassa oli 64 perunaruokaohjetta kuvineen, alkaen Alemannien perunapiirakasta (siis ketä olivat Alemannit?). Kirjastahan riittää ohjeita vuoden jokaiselle viikonlopulle, vaikka kaikki kanaa sisältävät ohjeet poistaisinkin tai tekisin niistä omat versiot. Sillä kanaa/broileria/kalkkunaa en ole syönyt pariin vuoteen - paitsi Venäjällä, mistä ei selviä ilman Kievin kotlettia. Tänään hyllystä löytyi vielä Kotivinkin "Uusi perunakirja" (2. painos, 1993). Vielä kun kaivoin esiin Kotikokki reseptikortit 70-luvulta, niin niistäkin löytyi "Vaihtelevaa perunasta ja vihanneksista", korttisarja nro 11. Siispä perunaa - perusruokaa - mutta pyhitänkö perunalle lauantait vai sunnuntait?Suhteeni perunaan on ollut aina omituinen. Muistan kun Kiira oli tarhassa ja koteihin jaettiin kysely, kuinka usein perheessänne syödään keitettyä perunaa: joka aterialla, päivittäin, useammin kuin kerran viikossa, kerran viikossa, jne... Olin aivan kauhuissani! Meillä syötiin vain kesällä keitettyjä uusia perunoita. Mutta syötiin toki uuniperunoita, valkosipuliperunoita, perunamuusia ja muita perunaruokia, mutta kyselyyn jouduin vetämään rastin kohtaan: ei koskaan ja heti perään selvennykseksi, paitsi kesällä.
70-luvun puolessa välissä vastanaineena (1979 jo eronneena) mieheni mummo ihmetteli meillä vierailessaan, että mikäs' juhlapäivä nyt on, kun meillä syötiin riisiä lihan kanssa eikä keitettyjä perunoita.
Keitettyä perunaa ei siis nytkään tulla viikonloppuisin ruokapöydässäni näkemään - paitsi kesällä, kun nostamme uudet perunat takapihalta. Sitä odotellessani teen tuttavuutta perunakirjojeni kanssa ja tutkiskelen suhdettani keitettyyn perunaan. Mikä on oma suhteesi keitettyyn perunaan? Mieti sitä! Perunastako uusi "ystävä/harrastus" minulle?
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
