No niin... Tämän lauantain valinta on kalalaatikko. Viime lauantaina löysimme Lidlin pakastealtaasta Alaskan seitiä 400 g alle euron, joten tehtäväni oli löytää Perunaherkkukirjasta resepti kalaan. En ole syönyt seitiä vuosiin (yli 10 vuoteen), kalakeitossakin käytän nykyään kirjolohta.
"Tämän alunperin dalmatialaisen http://fi.wikipedia.org/wiki/Dalmatia kalalaatikon maustajina ovat suomalaisille varsin eksoottiset, hmm... tässä välissä on todettava, että kirjan alkuperäislaitos on 80-luvulta, kalamausteet Worcestershire-kastike ja muskottipähkinä." Muskottipähkinällä täytin maustepurkkini viime viikolla ja nyt on tunnustettava, että Worcestershiren-kastiketta ei hyllyiltäni löytynyt - nyt löytyy http://fi.wikipedia.org/wiki/Worcesterkastike .
Tarvikkeet:
600 g kiinteitä perunoita
voita vuoan voitelemiseen
400 g kalafileetä (esim. turskaa tai kirjolohta)
hiukan Worcestershire-kastiketta
pippuria, muskottipähkinää, sitruunamehua (mistähän pippurista tässä on kyse?)
1 pieni sipuli, hiukan voita
1 nippu tilliä
3 kananmunaa ja 2½ dl kermaa (2 dl saa riittää, koska Valio on päättänyt pakata kuohukerman 2 dl purkkeihin). Missä suola?
Peruna ei ole vain peruna, vaan sen sielunelämään ja ulkoiseen olemukseen pitää paneutua - on kiinteä, jauhomainen, vaaleamaltoinen, keltamaltoinen, pitkulainen, sileäkuorinen jne.
Tilliin suhtaudun (kuten varmaan moni muukin 50-60 -luvuilla koulunsa käynyt) karttaen, koska mielessäni on vielä kirkkaana koulun tillilihakastike, johon äitini ei koskaan kotona sortunut.
Sitruunaa kalassa - no, jos ohjeessa niin sanotaan, muuten olen melko kyllästynyt tähän yhdistelmään ja mielestäni sitruuna peittää kalan maun.
Klo 16:30 ja kalalaatikon valmistelu on alkanut viinipullon avauksella, vuorossa espanjalainen Dragon, koska kuukauden kuluttua on edessä Madridin/Toledon matka ja haaveissa kunnon espanjalainen perunamunakas. On hyvä orientoitua espanjalaiseen viiniin, jossa pahaksi onneksi oli liikaa rikkiä kuten useimmissa ranskalaisissakin, ja Seppo sai vuorostaan allergiakohtauksen.
Kalaksi valitsimme kuitenkin kirjolohen, jotta voimme huomenna nauttia Alaskan seitiä leivitettynä jauhoissa ja kananmunassa ja voissa paistettuna, kuten se oli tapana tehdä nuoruudessani.
"Tämän alunperin dalmatialaisen http://fi.wikipedia.org/wiki/Dalmatia kalalaatikon maustajina ovat suomalaisille varsin eksoottiset, hmm... tässä välissä on todettava, että kirjan alkuperäislaitos on 80-luvulta, kalamausteet Worcestershire-kastike ja muskottipähkinä." Muskottipähkinällä täytin maustepurkkini viime viikolla ja nyt on tunnustettava, että Worcestershiren-kastiketta ei hyllyiltäni löytynyt - nyt löytyy http://fi.wikipedia.org/wiki/Worcesterkastike .
Tarvikkeet:
600 g kiinteitä perunoita
voita vuoan voitelemiseen
400 g kalafileetä (esim. turskaa tai kirjolohta)
hiukan Worcestershire-kastiketta
pippuria, muskottipähkinää, sitruunamehua (mistähän pippurista tässä on kyse?)
1 pieni sipuli, hiukan voita
1 nippu tilliä
3 kananmunaa ja 2½ dl kermaa (2 dl saa riittää, koska Valio on päättänyt pakata kuohukerman 2 dl purkkeihin). Missä suola?
Peruna ei ole vain peruna, vaan sen sielunelämään ja ulkoiseen olemukseen pitää paneutua - on kiinteä, jauhomainen, vaaleamaltoinen, keltamaltoinen, pitkulainen, sileäkuorinen jne.
Tilliin suhtaudun (kuten varmaan moni muukin 50-60 -luvuilla koulunsa käynyt) karttaen, koska mielessäni on vielä kirkkaana koulun tillilihakastike, johon äitini ei koskaan kotona sortunut.
Sitruunaa kalassa - no, jos ohjeessa niin sanotaan, muuten olen melko kyllästynyt tähän yhdistelmään ja mielestäni sitruuna peittää kalan maun.
Klo 16:30 ja kalalaatikon valmistelu on alkanut viinipullon avauksella, vuorossa espanjalainen Dragon, koska kuukauden kuluttua on edessä Madridin/Toledon matka ja haaveissa kunnon espanjalainen perunamunakas. On hyvä orientoitua espanjalaiseen viiniin, jossa pahaksi onneksi oli liikaa rikkiä kuten useimmissa ranskalaisissakin, ja Seppo sai vuorostaan allergiakohtauksen.
Kalaksi valitsimme kuitenkin kirjolohen, jotta voimme huomenna nauttia Alaskan seitiä leivitettynä jauhoissa ja kananmunassa ja voissa paistettuna, kuten se oli tapana tehdä nuoruudessani.
Voi on omassa keittiössäni öljyä tai kasvismargariinia, vain blinien kanssa voin pitää olla voita ja mielellään vielä kirkastettua.
OHJE
OHJE
Keitä perunat kuorineen juuri ja juuri kypsiksi. Kuori ne lämpiminä ja leikkaa kuutioiksi. Voitele uunivuoka ja levitä puolet perunoista vuoan pohjalle. Suikaloi kalafileet (minä kokolailla kuutioin kalan, eikä kirjan kuvassakaan filepalat suikaleilta näyttäneet) ja mausta ne Worcestershire-kastikkeella, pippurilla (oma valintani oli valmis kalamauste ja mustapippuri), muskotilla ja sitruunamehulla. Silppua sipuli ja pehmitä se voissa, lisää kala ja ripottele päälle puolet silputusta tillistä (jonka jätin siis pois). Hauduta kalaa pannua välillä ravistellen (no höh!) ja levitä seos perunakuutioiden päälle. Lisää loput perunat. Vatkaa munien rakenne rikki, lisää kerma ja suola (lisäsin suolaa vähän perunoihinkin). Kaada seos perunoiden päälle. Peitä vuoka foliolla ja paista 180-asteisessa uunissa, kunnes munakermaseos on hyytynyt (siihen meni puolisen tuntia). Ota vuoka uunista (miksi ihmeessä se pitäisi jättää uuniin) ja sirottele pinnalle loppu tillisilppu ennen tarjoilua.
En siis ostanut tillinippua, mutta minulla oli Viipurista ostettua kuivattua tilliä, jota sirottelin pinnalle ikäänkuin koristeeksi ja kaunis oli.
Jo tulee kalalaatikon tuoksu peräkammariini, joten pöytää kattamaan ja sytyttämään kynttilät. Laatikko oli hyvää ja Seppo ihmetteli, miksi ruoalla oli niin prosaallinen nimi. Ensi lauantaiksi valitsen perunaruoan, jolla on vähän fiinimpi nimi.
Tässä kalalaatikkoni
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti