Rösti

Viime lauantaina perunablogini lepäsi, sillä olin Kaarinassa äitini luona. Mutta toteutuin suunnitelmani keitetyistä kuoriperunoista ja lihapullista kermakastikkeessa - suussa sulavaa!. Uskomatonta, että Kaarinan K-marketista sai tähän aikaan vuodesta siikliä irtomyynnistä ja siikliähän "mummoille", ja mielellään myös minulle, pitää olla. Punaviini sopi hyvin lihapullien ja perunoiden kera nautittavaksi ja juhlisti lauantailounaan äitini kanssa, joka joi 2 centtiä viiniä. Tänä lauantaina en päässyt toteuttamaan  Bismarckin raguuta tai perunahapankaalipata Bigoschia sillä vieraat, siskoni Mirja ja miehensä Pekka, lähtivät jo ennen puoltapäivää, joten Bigoschi on listalla viikon kuluttua. Tänään toteutan, mitä kaapista vieraiden jäljiltä löytyy.
Pakastimestani löytyi lampaan fileitä, joten valitsin niiden lisukkeeksi Perunaherkkukirjasta Röstin. Tämä rösti poikkeaa suuresti siitä, miten sen yleensä valmistan; raastan raa'an perunan ja puristan nesteet pois, minkä jälkeen maustan raasteen ja paistan pannulla "pihveinä". Tämä rösti on sveitsiläistä perinnettä. Kirjan mukaan entisaikojen tytöt eivät päässeet naimisiinkaan, elleivät osanneet valmistaa kunnon röstiä.  Toki näin pitkälle en tämän röstin avulla tähtää, kunhan saan valmistettua hyvän lauantai-illallisen.

Tarvikkeet:
1 kg perunoita, 1/2 sipulia, 50 g voita, suolaa, pippuria, paprikajauhetta, 1 rkl persiljaa (jonka jätän pois)

OHJE
Keitä perunat kuorineen lähes kypsiksi ja jäähdytä ne. Kuori ja raasta perunat karkeaksi raasteeksi. Silppua sipuli ja kuullota se mieluiten rautapannulla sulatetussa voissa (no voi voi, rautapannua en ota esille, sillä pannu on niin raskas, etten näillä nivelrikkoisilla sormillani jaksa sitä liikuttaa - siis toki minulta valurautapannu löytyy). Mausta perunaraaste suolalla, pippurilla ja paprikalla ja levitä se tasaisesti pannulle. Painele se lastalla tiiviiksi kakuksi ja paista 3-5 minuuttia. Käännä kakku sitten varovasti ja paista toinen puoli samalla tavalla. Röstin pitäisi olla pinnalta rapea ja sisältä mehevä. Sirottele päälle persiljaa ja tarjoile kuumana. Rösti on zürichiläisen suikalepaistin perinteinen lisäke mutta maistuu kyllä muidenkin lihakastikeruokien kera.


Valintani on lampaan fileet ja punaviinikastike. Perunat on keitetty lähes kypsiksi ja ovat nyt jäähtymässä. On aika avata punaviini, joka on vierailtamme kiitokseksi saatu etelä-afrikkalainen Juno (Shiraz, Mourvédre, Viognier). Punaviinikastikkeeseen jäi eilisestä 3 litran Espiritu pönikästä ainakin tuo tarvitsemani 2 desiä, joka on lähes 1½  desiä yli sen, mitä Seppo sallisi käytettävän ruoan valmistukseen.

Nyt kun perusasiat ovat kohdallaan, voin siirtyä valmistamaan ruokaa kellon ollessa jo 17:05.

Ruoanlaiton tässä vaiheessa tunsin itseni mestariksi

Vanha valurautapannu oli sittenkin tarpeen röstin valmistuksessa, sillä teflonpannussa paistuivat lammasfileet. Naimisiin en röstin avulla olisi päässyt, sillä lisäsin siihen muutaman kynnen valkosipulia, joita sveitsiläissulhot eivät ehkä olisi hyväksyneet. Rösti oli todella hyvää ja söimme kevyesti neljän hengen annoksen kahdestaan ja sitä nähdään ruokapöydässäni useamminkin. Röstin varovasti kääntäminen ei onnistunut ilman lautasen apua. Punaviinikastikekin oli mitoitettu neljälle, mutta leivän kanssa se kaavittiin viimeiseen pisaraan asti.

Tässä valmis lauantai-illallinen

Kuvat paljastavat kattauksen tilan. Ehkä olisi hyvä vaihtaa ainakin pöytäliina. Mutta toisaalta odotan innolla veljeltäni Jyrkiltä ostamani vanhan soikean ison pöydän saapumista kotiini. Olen ostanut sitä varten jo uuden pöytäliinakankaankin. Vatsa tyytyväisyyttä hyrräten siirryn nyt sohvalle televisiota tuijottamaan kuten sohvaperuna konsanaan.

Välipäivätuskaa

Lauantaihin on enää kaksi yötä ja olen päättänyt pistäytyä viikonlopulla äitini (90 v.) luona Kaarinassa. Joten siellä menee myös uudelle perunareseptille pyhitetty lauantai. Mutta äitini rakastaa keitettyjä (kuori)perunoita, joten mietinpä....
Ei ehkä niin kauheaa kuitenkaan. Keitettyjä perunoita ja lihapullia kermakastikkessa - miltä kuullostaa?
Perunat ja lihapullat eivät houkuttele avaamaan ruoanvalmisteluviiniä, joten ei ongelmaa. Koko ensi viikon voinkin sitten suunnitella seuraavan lauantain perunaruokaa, kun kylään tulee "täyslaktoositon" vieras. Perunaherkkukirja on pullollaan hyvin kermaisia reseptejä, vaihtoehdoiksi jää peruna-hapankaalipata Bigosch tai Bismarckin raguu.
Mutta miten selviän lauantaista ilman tietokonetta - se jää nähtäväksi.

Perunaherkkukirjan reseptit ovat kovin saksalaisia, joten laitan tähän loppuun aiheeseen sopivan vitsin.
"Saksalaisten huumorintaju ... Ovathan niin perunat kuin saksalaisten huumorikin ”maan alla”, molemmat syvälle kaivettuja. Peruna täytyy ensin kaivaa esiin, puhdistaa, hioa huippukuntoon ja kypsentää pehmeäksi, sitten siitä voi nauttia – sama pätee saksalaiseen huumoriin. ... "

Kalalaatikko

No niin... Tämän lauantain valinta on kalalaatikko. Viime lauantaina löysimme Lidlin pakastealtaasta Alaskan seitiä 400 g alle euron, joten tehtäväni oli löytää Perunaherkkukirjasta resepti kalaan. En ole syönyt seitiä vuosiin (yli 10 vuoteen), kalakeitossakin käytän nykyään kirjolohta.
"Tämän alunperin dalmatialaisen http://fi.wikipedia.org/wiki/Dalmatia kalalaatikon maustajina ovat suomalaisille varsin eksoottiset, hmm... tässä välissä on todettava, että kirjan alkuperäislaitos on 80-luvulta, kalamausteet Worcestershire-kastike ja muskottipähkinä." Muskottipähkinällä täytin maustepurkkini viime viikolla ja nyt on tunnustettava, että Worcestershiren-kastiketta ei hyllyiltäni löytynyt - nyt löytyy http://fi.wikipedia.org/wiki/Worcesterkastike .

Tarvikkeet:
600 g kiinteitä perunoita
voita vuoan voitelemiseen
400 g kalafileetä (esim. turskaa tai kirjolohta)
hiukan Worcestershire-kastiketta
pippuria, muskottipähkinää, sitruunamehua (mistähän pippurista tässä on kyse?)
1 pieni sipuli, hiukan voita
1 nippu tilliä
3 kananmunaa ja 2½ dl kermaa (2 dl saa riittää, koska Valio on päättänyt pakata kuohukerman 2 dl purkkeihin). Missä suola?

Peruna ei ole vain peruna, vaan sen sielunelämään ja ulkoiseen olemukseen pitää paneutua - on kiinteä, jauhomainen, vaaleamaltoinen, keltamaltoinen, pitkulainen, sileäkuorinen jne.

Tilliin suhtaudun (kuten varmaan moni muukin 50-60 -luvuilla koulunsa käynyt) karttaen, koska mielessäni on vielä kirkkaana koulun tillilihakastike, johon äitini ei koskaan kotona sortunut.
Sitruunaa kalassa - no, jos ohjeessa niin sanotaan, muuten olen melko kyllästynyt tähän yhdistelmään ja mielestäni sitruuna peittää kalan maun.

Klo 16:30 ja kalalaatikon valmistelu on alkanut viinipullon avauksella, vuorossa espanjalainen Dragon, koska kuukauden kuluttua on edessä Madridin/Toledon matka ja haaveissa kunnon espanjalainen perunamunakas. On hyvä orientoitua espanjalaiseen viiniin, jossa pahaksi onneksi oli liikaa rikkiä kuten useimmissa ranskalaisissakin, ja Seppo sai vuorostaan allergiakohtauksen.
Kalaksi valitsimme kuitenkin kirjolohen, jotta voimme huomenna nauttia Alaskan seitiä leivitettynä jauhoissa ja kananmunassa ja voissa paistettuna, kuten se oli tapana tehdä nuoruudessani.

Voi on omassa keittiössäni öljyä tai kasvismargariinia, vain blinien kanssa voin pitää olla voita ja mielellään vielä kirkastettua.

OHJE

Keitä perunat kuorineen juuri ja juuri kypsiksi. Kuori ne lämpiminä ja leikkaa kuutioiksi. Voitele uunivuoka ja levitä puolet perunoista vuoan pohjalle. Suikaloi kalafileet (minä kokolailla kuutioin kalan, eikä kirjan kuvassakaan filepalat suikaleilta näyttäneet) ja mausta ne Worcestershire-kastikkeella, pippurilla (oma valintani oli valmis kalamauste ja mustapippuri), muskotilla ja sitruunamehulla. Silppua sipuli ja pehmitä se voissa, lisää kala ja ripottele päälle puolet silputusta tillistä (jonka jätin siis pois). Hauduta kalaa pannua välillä ravistellen (no höh!) ja levitä seos perunakuutioiden päälle. Lisää loput perunat. Vatkaa munien rakenne rikki, lisää kerma ja suola (lisäsin suolaa vähän perunoihinkin). Kaada seos perunoiden päälle. Peitä vuoka foliolla ja paista 180-asteisessa uunissa, kunnes munakermaseos on hyytynyt (siihen meni puolisen tuntia). Ota vuoka uunista (miksi ihmeessä se pitäisi jättää uuniin) ja sirottele pinnalle loppu tillisilppu ennen tarjoilua.

En siis ostanut tillinippua, mutta minulla oli Viipurista ostettua kuivattua tilliä, jota sirottelin pinnalle ikäänkuin koristeeksi ja kaunis oli.

Jo tulee kalalaatikon tuoksu peräkammariini, joten pöytää kattamaan ja sytyttämään kynttilät. Laatikko oli hyvää ja Seppo ihmetteli, miksi ruoalla oli niin prosaallinen nimi. Ensi lauantaiksi valitsen perunaruoan, jolla on vähän fiinimpi nimi.

Tässä kalalaatikkoni

Välipäiväfilosofiaa

En millään malta odottaa lauantaihin, kun saan taas kokeilla uutta reseptiä - todennäköisesti perunaa ja kalaa.

Eilen sain ystävältäni Kajalta aiheen pohtia perunan syvempää olemusta, kun hän yritti kommentoida (toistaiseksi onnistumatta) tekstiäni. Elämä on hänen mielestään kuin peruna - pannaan pyörimään ja sitten se pyörii omalla painollaan tai jotenkin näin... Please Kaja, try again!

Niinpä, perunan voi panna pyörimään. Aikansa pyörittyään siihen kasvaa idut ja sitten se juurtuu johonkin ja synnyttää uusia mukuloita, joista kasvaa maukkaita perunoita ellei se sitä ennen ole joutunut pannulle, pataan, uuniin tai kattilaan. Itse tunnen olevani PyöriväPeruna, koska jatkan pyörimistä, enkä tunne juurtuneeni vieläkään, vaikka yhden mukulan olen jo synnyttänytkin.

Kun tutustuin keski-suomalaiseen elämänmenoon yli 20 vuotta sitten, kuulin ensimmäisen kerran perunavellistä, joka onkin päijät-hämäläinen eikä länsi-suomalainen, mistä itse olen lähtöisin, perinneruoka. Näinä vuosina olen useasti ajatellut tehdä perunavelliä, mutta aina on vellit jääneet ajatuksen asteelle. Mutta nyt, kun minulla on lähempi suhde perunaan, keitin perunavelliä. Se oli hyvää.
Ohjeita löytyi todella monia, mutta minulla oli aivan oma käsitys, miten sen valmistan. En siis suinkaan survonut perunoita (joita löytyi 7) tasaiseksi muusiksi vaan jätin, kuten työtoverini äiti oli aikoinaan tehnyt, perunat hyvin rouheiksi. Keitinvettä laitoin niin, että perunat ja yksi silputtu sipuli juuri peittyivät, sekaan vähän suolaa ja kasvisliemikuutio. En keittänyt perunoita aivan pehmeiksi, vaan survoin ne al dentenä suoraan keitinveteen ja lisäsin vehnänajauhot kylmään maitoon, jolla suurustin keiton ja lisäsin vielä vähän mustapippuria. Mitenköhän tästä laatisi reseptin. Miksi laatisin?

Yllä vienan-karjalainen (Paanajärvi) perunamaan malli, jota ensi kesänä yritän toteuttaa omalla takapihallani. Alla takapihani viime kesäinen yhdistetty peruna- ja mansikkamaa

Alemannien perunapiirakka

Tämän illan valinta on siis Alemannien perunapiirakka.http://fi.wikipedia.org/wiki/Alemannit

Mietin, että olenkohan rikollisella tiellä, kun kirjoitan blogiini Valittujen Palojen "Perunaherkut" kirjassa julkaistuja reseptejä - mutta toisaalta, netti on täynnä erilaisia reseptejä vapaasti muunneltavissa ja sellaisinaan toteutettaviksi. Kurkkaan, löytyykö tämäkin sieltä - ei löytynyt.
Ennen kauppaanlähtöä huomasin, että ainakin muskottipähkinäpurkkini on aivan tyhjä, koska olen käyttänyt sen sisällön röstiperunoihin aikojen kuluessa.
Tarvikkeita tähän piirakkaan on niin runsaasti, että tätä syödään vielä huomennakin, kun tehdään raikas salaatti piirakan seuraksi.

Taikina: 4 dl vehnäjauhoja, ripaus suolaa ja muskottipähkinää, 2 rkl vettä, 1 munankeltuainen, 125 g voita
Täyte: 150 g porkkanoita, ½ kiloa keitettyjä perunoita, 200 g herkkusieniä, 100 g herneitä, suolaa, ripaus cayennepippuria, ripaus muskottipähkinää, 1 tl sahramia, 1 rkl maitoa (siis lämmintä, kuten ohjeessa myöhemmin sanotaan)
Liemi: 2½ dl kermaa, 3 kananmunaa, 1½ dl juustoraastetta, suolaa, 2 munankeltuaista
Muskottipähkinä ym. on nyt ostettu. Herneiden sijaan tuli pieni pakastepussi herne/maissi/paprikaa (50 cent), kun pelkät herneet olivat jättipusseissa. Sahramia en ostanut, sillä maustehyllystäni löytyi "like sahram", jonka Sanna on tuonut tuliaisina Kreikasta, saa kelvata. Eikä sahrami oikeastaan miltään maistukaan, mutta antaa kauniin värin ruokaan. Ripaus on samanlainen maustemitta kuin pullataikinan sopivamäärä jauhoja, joten olen jättänyt pullat leipomatta. http://fi.wikipedia.org/wiki/Sahrami

OHJE
mukaellen ja mutkia oikoen (sulkeissa kommenttini - joita riittää):
Mittaa jauhot kulhoon ja lisää suola sekä muskottipähkinä. Sekoita joukkoon vesi, munankeltuainen ja voi (minulla laktoositon leivontamargariini) pieninä palasina. Anna taikinan jähmettyä kylmässä n. 20 min. Kaaviloi 2/3 taikinasta noin ½ sentin paksuiseksi (mallin voit itse valita) levyksi. Painele levy voideltuun vuokaan - halkaisija noin 28 cm - siten, että laidoille jää 2-3 sentin korkuinen reunus (taidan kokeilla irtopohjavuokaa).
Kuori ja kuutioi porkkanat ja keitä ne pehmeiksi. (Tässä vaiheessa ihmettelin, että miksi tarvikkeissa on valmiiksi keitetyt perunat ja porkkanat keitetään vasta tässä vaiheessa - taidan keittää ne samassa vedessä ja kuoria ja muotoilla sitten ohjeen mukaiseen kuosiin). Viipaloi perunat ja herkkusienet. Sekoita porkkanat, perunat, sienet ja herneet (herne/maissi/paprika) keskenään. Lisää ruokalusikalliseen lämmintä maitoa sekoitettu sahrami sekä muut mausteet. Levitä seos (eli täyte) tasaisesti taikinapohjalle.
Sekoita kerma ja munat keskenään, lisää juustoraaste ja suola. Kaada seos tasaisesti täytteen päälle. Kaaviloi lopputaikinasta vuoan kokoinen kansi ja peitä täyte sillä. Painele kannen ja pohjan reunat huolellisesti kiinni (tämä tulee olemaan ainakin minulle haaste - kirjan kuvassa piirakka näyttää upealta - keskireikäkin on taidetta. Kaikki tekemäni pasteijat huolellisesta reunojen kiinnittämisestä huolimatta "irvistävät" aina - mikä neuvoksi?).
Sekoita munankeltuaiset (nämä taitavat olla ne 2 viimeistä munankeltuaista liemen tarvikkeissa) vesitilkkaan ja voitele piirakan kansi reilusti tällä seoksella. Leikkaa keskelle piirakkaa läpimitaltaan parin sentin suuruinen reikä ja paista piirasta 180-asteisessa uunissa (apua! ylä-, ala- vai keskilämpö?) 30-40 minuuttia eli kunnes täytteen liemi hyytyy. Tarjoa heti.

Lauantai 9.1.2010 kello 15:30 ja kohta avaamme viinipullon (etelä-afrikkalainen Juno: Shiraz, Mourvedre, Viognier) ja aloitamme henkisen valmistautumisen ruoan laittoon. Ruoan arvioitu valmistusaika: perunoiden ja porkkanoiden kiuhuessa 20-30 min teen taikinan, joka saa siis jäähtyä samaiset 20 min. Täytteen ja liemen tekoon noin 15 min, taikinan kaulintaan ja vuokaan asetteluun sekä reijän tekoon taidoillani 20 min ja uunissa 30-40 min eli arvioitu päivällisaika on 18:00. Sitä odotellessa - Skool!


Klo 16:05 aloitimme piirakan teon (Seppo raastoi juuston) ja nyt 17:25 piirakka on uunissa. Haluaisinpa nähdä sen mestarin, joka kaulitsee ohjeen mukaisesta taikinasta kannen piirakkaan ja vielä huolellisesti kiinnittää sen piirakan pohjaan. Saattoi vika olla voissakin tai siis siinä, etten käyttänyt voita. Taikinan veivaamiseen meni melkein tuo 20 min, minkä perunat ja porkkanat kiehuivat. Käytin sittenkin tavallista pyöreää uunivuokaa (halkaisija 28 cm, reunat 3 cm), mutta täytettä tuli niin runsaasti, etteivät reunat riittäneet. Taiteile siihen sitten kansi (jota oli täysin mahdoton kaulita vaikka lisäsin alle ja päälle vehnäjauhoja) kauniisti! Cyennepippuri oli päässyt loppumaan, joten käytin hot chiliä. Nyt kattamaan pöytä ja katsomaan, mitä uunista tulee ulos.


Tässä piirakka menossa uuniin ja vieressä kirjan valmis piirakka. Ero on hyvin havaittavissa.


Uunista tullut perunapiirakka oli herkullinen ulkonäöstään huolimatta. Minulle ei vain auennut, mikä osio teki siitä juuri alemanneille ominaisen piirakan. Täyttäväkin se oli, joten huomenna syömme samaa piirakkaa ilman raikasta salaattia, jonka söimme tänään. Vieraille en tämännäköistä piirakkaa menisi tarjoamaan, mutta monta hyvää uutta ideaa tästä sitten syntyi seuraavaan piirakkaan, johon taikinaa täytyy tehdä kaksinkerroin, jotta sitä riittäisi kanteenkin ja nimikin on sitten aivan jotain muuta kuin alemannien perunapiirakka.

Päätös

Päätös on tehty!
Pyhitän perunalle lauantait ja jos resepti on tarpeeksi "runsas", ei tarvitse miettiä sunnuntaisinkaan, mitä ruoaksi. Kovin ovat kermapitoisia perunaherkkujen reseptit. Onneksi nykyisin löytyy kaikki maitotuotteet myös laktoosittomina, sillä näitä "laktoositon" ystäviä ja sukulaisia on minullakin ja toki toivon heidän käyvän kylässä myös lauantaisin - perunapäivänä. Maustevalikoimaani pitää näköjään laajentaa. Täytyykin tarkistaa Sepon viime kevään Aasian (Kiina, Nepal, Bhutan, Intia) matkaltaan tuoman maustekassin sisältö, jospa niillä pääsisin alkuun. Sellerin, niin varsi kuin juuri, tulen jättämään pois kaikista resepteistä, sillä mielestäni selleri maistuu sille, mille kissan kusi haisee (anteeksi vaan!).
Tästä se sitten lähtee...

Alku

15 vuotta Jarru-koira jakoi elämäni jokaisen päivän - ilot ja surut - ja antoi elämääni sisällön. Vaikka olimme välillä erossa viikonkin, niin ajatuksissani Jarru oli joka päivä.

15.12.2009 elämäni muuttui täysin ja siihen tuli Jarrun kokoinen tyhjyys. Kun suurin suru hellitti, mietin - mitä nyt.... Koskaan en ota uutta koiraa (josko Jarru nyt koira olikaan; paremminkin Iivokki), enkä mitään lemmikkiä, koska itselläni on pian 60 vuotta elettyä elämää takana ja maailmaakin tekisi vielä mieli nähdä.

Joulusta selvisimme (minä, Seppo, Kiira ja Henni-koira) jotenkin. En jaksa vieläkään miettiä itselleni ja Sepolle viikonloppuruokia, mutta syötävä on. Sunnuntaina 3.1. löysin hyllystäni vanhan Valittujen Palojen Makujen maailma kirjan "Perunaherkut" (3. painos, 1995), kun etsin muistini tueksi ohjetta ranskalaisten perunoiden tekoon. Viimeksi olen tehnyt ranskalaisia perunoita no, hei ainakin yli 30 vuotta sitten. Perunoista tuli taivaallisia ilman ohjettakin, sillä ohjetta en kirjasta löytänyt, mutta "siitä se ajatus sitten lähti". PERUNA!
Miksi miettiä joka viikonloppu mitä ruokaa laittaisin, sillä kirjassa oli 64 perunaruokaohjetta kuvineen, alkaen Alemannien perunapiirakasta (siis ketä olivat Alemannit?). Kirjastahan riittää ohjeita vuoden jokaiselle viikonlopulle, vaikka kaikki kanaa sisältävät ohjeet poistaisinkin tai tekisin niistä omat versiot. Sillä kanaa/broileria/kalkkunaa en ole syönyt pariin vuoteen - paitsi Venäjällä, mistä ei selviä ilman Kievin kotlettia. Tänään hyllystä löytyi vielä Kotivinkin "Uusi perunakirja" (2. painos, 1993). Vielä kun kaivoin esiin Kotikokki reseptikortit 70-luvulta, niin niistäkin löytyi "Vaihtelevaa perunasta ja vihanneksista", korttisarja nro 11. Siispä perunaa - perusruokaa - mutta pyhitänkö perunalle lauantait vai sunnuntait?
Suhteeni perunaan on ollut aina omituinen. Muistan kun Kiira oli tarhassa ja koteihin jaettiin kysely, kuinka usein perheessänne syödään keitettyä perunaa: joka aterialla, päivittäin, useammin kuin kerran viikossa, kerran viikossa, jne... Olin aivan kauhuissani! Meillä syötiin vain kesällä keitettyjä uusia perunoita. Mutta syötiin toki uuniperunoita, valkosipuliperunoita, perunamuusia ja muita perunaruokia, mutta kyselyyn jouduin vetämään rastin kohtaan: ei koskaan ja heti perään selvennykseksi, paitsi kesällä.
70-luvun puolessa välissä vastanaineena (1979 jo eronneena) mieheni mummo ihmetteli meillä vierailessaan, että mikäs' juhlapäivä nyt on, kun meillä syötiin riisiä lihan kanssa eikä keitettyjä perunoita.
Keitettyä perunaa ei siis nytkään tulla viikonloppuisin ruokapöydässäni näkemään - paitsi kesällä, kun nostamme uudet perunat takapihalta. Sitä odotellessani teen tuttavuutta perunakirjojeni kanssa ja tutkiskelen suhdettani keitettyyn perunaan. Mikä on oma suhteesi keitettyyn perunaan? Mieti sitä! Perunastako uusi "ystävä/harrastus" minulle?